Millainen on sisäinen äänesi? Kuuletko mielessäsi oman äänesi, vai kenties jonkun ihan toisen? Tutkimusten mukaan ihmisten sisäisissä äänissä on hyvin paljon vaihtelua. Vaikka iso osa “kuulee” oman äänensä, saattaa ääni olla äidin, aivan vieraan ihmisen tai vaikkapa Dolmio-mainoksen italialaisten hahmojen. Tuttujeni kanssa asiasta keskustellessani yllätyin siitä, kuinka erilaisia sisäisiä ääniä ihmisillä oli. Yksi luonnehti ääntä “Dressman” ääneksi, toinen kertoi että ääni vaihtuu tilanteen mukaan. Yksi ei tunnistanut sisäistä ääntä lainkaan.

Itse huomaan sisäisen ääneni juttelevan voimakkaammin tilanteissa, joissa olen jonkinlaisessa stressitilassa. Keikalle lähtiessäni sisäinen ääneni muistuttelee: “Onko kaikki nyt varmasti pakattu? Katso nyt vielä kerran, kuitenkin unohdit jotain”. Hiljennän sisäisen ääneni kuin teini äitinsä. “Joo, joo, on on”. Keikkapaikalla huomaan unohtaneeni jotain.

Olen kahvilla tutun tyypin kanssa. Luonnehdin henkilöä tutuksi, koska kaveruuteen tai ystävyyteen on vielä matkaa. Mies on fiksu, mukava ja asiallinen, mutta jokin hänen olemuksessaan estää aidon yhteyden avautumista. En jostain syystä pysty täysin rentoutumaan hänen seurassaan. Emme vain ole samalla aaltopituudella. Kun myöhemmin mietin asiaa, tajusin hänen olevan vuorovaikutustavoiltaan hyvin aktiivinen ja jopa dominoiva.

Keikkakiireiden vuoksi vuosi vuodelta siirretty ajatus uudesta kodista toteutui viimein. Koronan kurittama keikkakalenteri antoi sen verran tilaa, ettei tekosyille ollut enää varaa. Muuton psykologisesti mielenkiintoinen puoli on vanhojen tavaroiden läpikäynti. Vintiltä löytyy outoja matkamuistoja, tuparilahjoja, valokuvia, CD-levyjä, vaatteita ja omassa tapauksessani taikatemppuja, joille ei ole ollut mitään käyttöä vuosiin mutta roskiinkaan en ole hennonut heittää. Siellä ne kuitenkin ovat olleet kaikki nämä vuodet, reliikkeinä menneisyydestä, entisistä parisuhteista ja elämäntilanteista.

"Aivojen virittyminen on tehokas työkalu taholle, joka haluaa manipuloida massojen ajatuksia ja tunteita. "

Monet tietävät psykologisen tempun, jossa luetellaan valkoisia asioita ja lopulta kysytään, mitä lehmä juo. Lehmä ei juo maitoa, mutta maito tulee ensimmäisenä mieleen, koska aivomme virittyvät tiettyyn tilaan kysymysten myötä.

Uusi vuosi, uusi minä. Vuonna 2020 käyn enemmän salilla ja treenaan itselleni mallin vartalon, joogaan itseni nirvanaan, avantouin kuin Wim Hof konsanaan, autan vanhuksia, vähäosaisia, kuuroja ja kulkukoiria, luen kirjoja kvanttitieteistä ja kahlitsen itseni bemariin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Vuonna 2020 juon vähemmän kaljaa, olen vähemmän vittumainen, käytän vähemmän aikaa videopeleihin ja olen ihmisille mukava, jopa niille tosi ärsyttäville.

Kävin vieraana Docventuresissa, jossa katselimme dokkarin legendaarisesta hypnotisoijasta, Olliver Hawkista. Olliveria olenkin aiemmin käsitellyt mm täällä.

Oli hauska juttutuokio, joskin aikarajoitteiden vuoksi paljon jäi myös sanomatta. Haastatellessani legendaarista taikuria Markku Purhoa kuulin hauskoja anekdootteja Hawkista, joita valitettavasti en lähetyksessä ehtinyt kertoa. Hawk oli timantinkova mainosmies. joka painatti tuhansia flaijereita ja julisteita tukottaen koko kulloisenkin kylän esityksen lähestyessä

New Orleans on värikäs, meluisa, autenttinen kaupunki jonne ei kannata lähteä laihdutuskuurilla. Ruoka oli taivaallista. Merenelävät olivat todella tuoreita ja valmistettu taidokkaasti. Katusoittajat soittivat jazzia paremmin kuin olen missään hetkeen kuullut. Ihmiset ystävällisiä, southern hospitality-käsite on selvästi totta. 

"Aina kun kuuntelen perustelujasi, tuntuu asia niin naurettavan yksinkertaiselta, että minunkin olisi pitänyt pystyä se selvittämään, mutta siitä huolimatta joka kerta kun tällaista tapahtuu, olen täysin ymmällä, kunnes sinä taas paljastat menettelytapasi. Ja kuitenkin olen vahvasti sitä mieltä, että minulla on yhtä hyvät silmät kuin sinullakin."

"Aivan niin", hän vastasi sytyttäen savukkeen ja istahti nojatuoliin. "Sinä näet, mutta et havainnoi. Ne ovat kaksi eri asiaa. Olet esimerkiksi nähnyt eteisestä tänne johtavat portaat monta monituista kertaa."

Milloin viimeksi olet kävellessäsi huomannut, miltä ilmavirta sormien väleissä tuntuu? Tällaisista sinällään mitään sanomattomista asioista täytyy yleensä erikseen mainita, että ihmiset edes havainnoisivat ilmiöitä joita koemme kaiken aikaa.

Vetämieni koulutusten peruskallio nojaa vahvasti kolmeen asiaan. Ihmisten laiskaan, kaavamaiseen ajatteluun, havainnoinnin puutteellisuuteen sekä todellisuuden muovautuvaisuuteen. Hyödynnän kaikkia näitä asioita työssäni viihdyttäjänä, kun luon illuusioita ajatusten lukemisesta ja alitajuntaan vaikuttamisesta. Epäeettisiä ihmiskokeita showbisneksen aitiopaikalta vuosia seuranneena voin väittää tietäväni jotain siitä, miten ihmiset paljastavat ajatuksiaan, peittävät tunteitaan ja käyttävät havainnointikykyään puutteellisesti.

Tampereen Teatteriin on tulossa todella mielenkiintoinen esitys, jossa sain kunnian toimia taikakonsulttina. Taikurin / mentalistin työ on aika yksinäistä, ei ole työyhteisöä ja kollegoita näkee hyvin satunnaisesti. Onneksi paitsi kollegani, myös hyvä ystäväni, kirjamme kanssakirjoittaja ja turkulainen arkkiviholliseni Pete Poskiparta sentään muistaa päivittäin "Ura Ohi" viestillä :)

Lahjakkaiden teatterilaisten kanssa onkin ollut aivan mahtavaa puuhailla ja testailla eri taikahommia. Kokemus on ollut myös itselleni opettava, kun lähestyn viihteen tekemistä niin erilaisesta kulmasta teatteriin verrattuna. On upeaa nähdä, kuinka teos rakentuu lavastuksen, puvustuksen, musiikin ja tanssin avustuksella kokonaiseksi paketiksi. Huikean lahjakkaita tyyppejä työstää esitystä sekä lavalla että sen ulkopuolella.

CIA on runsaudensarvi foliohatuille ja salaliittoteoreetikoille. Teorioista löytyy kaikkea JFK:n murhasta alieneihin ja liskohallitsijoihin, mutta faktaa on että lafkassa ihan oikeastikin on puuhailtu paljon hämärähommia. Eräs kuumottavampia ihmiskokeita CIA:n historiassa on niin kutsuttu MK Ultra ja Project Monarch. Projekteissa tutkittiin ihmismielen hallintaa mm. huumeiden, hypnoosin, aivopesun ja muiden mielenhallintatekniikoiden avulla.

Syksy oli sen verran hektinen, ettei kaikista mediavierailuista ehtinyt aina tiedottaa. Tässä kuitenkin listaa muutamista oleellisimmista:

YLEn Aamussa käytiin juttelemassa kirjamme tiimoilta Peten kanssa. Haastattelun jälkeen vein juontaja Tommy Fräntiltä kellon ranteesta.

Kesäterassilla juteltiin mukavia Lorenz Backmanin ja Tuija Pehkosen kanssa. Haastattelun jälkeen myös improvisoitiin mentalismitemppu Peten kanssa, joka säikäytti Tuijan täysin.

Radio Rockilla höpöteltiin Huijauksen Anatomiasta.