Näet, muttet havainnoi

Kuva: Karri Harju

"Aina kun kuuntelen perustelujasi, tuntuu asia niin naurettavan yksinkertaiselta, että minunkin olisi pitänyt pystyä se selvittämään, mutta siitä huolimatta joka kerta kun tällaista tapahtuu, olen täysin ymmällä, kunnes sinä taas paljastat menettelytapasi. Ja kuitenkin olen vahvasti sitä mieltä, että minulla on yhtä hyvät silmät kuin sinullakin."

"Aivan niin", hän vastasi sytyttäen savukkeen ja istahti nojatuoliin. "Sinä näet, mutta et havainnoi. Ne ovat kaksi eri asiaa. Olet esimerkiksi nähnyt eteisestä tänne johtavat portaat monta monituista kertaa."

"Niin olen."

"Kuinka monta kertaa?"

"Tjaah, satoja kertoja."

"No, kuinka monta askelmaa niissä sitten on?"

"Kuinkako monta? Sitä en tosiaankaan tiedä."

"Aivan niin! Sinä et havainnut. Ja kuitenkin olet nähnyt."

Sherlock Holmesin seikkailut, Arthur Conan Doyle

Edellisessä kirjoituksessani käsittelin ajattelun laiskuutta ja havainnoinnin illuusiota. Ajattelun laiskuudesta on kyse myös Watsonin tapauksessa. Hän näkee, muttei havainnoi. Mestarisalapoliisi Sherlock Holmes taas tuntuu olevan kaiken aikaa täysin tiedostavassa ja havainnoivassa tilassa, Kahnemannin prosessi kahdessa, jota myös aiemmin avasin.

En usko selvänäkijöiden omaavan mitään kykyjä, joita meillä muilla ei olisi. Tiedän tästä jotain, koska olen työskennellyt niin sanotun psyykikkoviihdyttämisen alalla jo toistakymmentä vuotta. Psychic Entertainers Association, mentalistien kattojärjestö johon kuulun, peräänkuuluttaa jäseniensä eettistä toimintaa psyykikkoviihdyttämisen parissa. Yhdysvalloissa alalla löytyy kaikenlaista kahvinporoista tulkitsijaa, kädestä lukijaa ja auran tirkistelijää. Pohjoismaissa valtaosa ihmisistä on rationaalisia ja jopa skeptisiä ja tällaiset alat ovat melko harmittomassa asemassa.

Toki selvänäkijöissä, meedioissa ja muissa esoteeristen alojen toimijoissa löytyy kosolti huijareita, mutta itse uskon valtaosan toimivan myös itseään huijaten. Esimerkiksi luonnostaan hyvä mikroilmeiden tunnistaja saattaa kokea ihmisestä salattuja tunteita tajuamatta taustalla toimivaa alitajuista mekaniikkaa. Kehonkieli, äänenpaino, käytetyt sanat, katseen suunnat ovat kaikki signaaleja, joista vuorovaikutustilanteessa on mahdollista päätellä asioita ihmisestä. Toiminnallisten asioiden lisäksi kokonaiskuvaan tulee vaatteet, korut ja muu ulkoinen olemus.

Muutama vuosi sitten istuin kahvilassa harjoitellen jotain tekniikkaa pelikorteilla. Viereiseen pöytään istui pieni seurue, jotka kiinnostuivat eksoottisen näköisestä korttien käsittelystä. He halusivat tietää, olenko kenties pokerinpelaaja ja kun kerroin asian todellisen laidan, he halusivat kuulla lisää työstäni. Yksi seurueen rouva suhtautui hyvin skeptisesti, kun kuvailin mitä teen mentalistina. Hän päätti haastaa minua: “No jos pystyt päättelemään ihmisistä asioita, niin kerropa mitä minä teen työkseni?”

Katsoin rouvaa. Reilu viisikymmentä vuotta. Lyhyet, jopa geometriseksi leikatut hiukset viittaavat asemaan. Korut selvästi arvokkaita mutta eivät pröystäileviä. Vaatteet konservatiiviset ja laadukkaat. Hoikka. Selkeästi akateeminen. Kasvoilla ilme, joka oli selvästi haastava mutta samalla tässä tapauksessa itsensä paljastava: työn on pakko liittyä ihmismieleen. Psykiatri, psykologi tai ehkä joku varhaiskasvatuksen parissa työskentelevä. Kokee minut huijariksi, vaikka ensimmäiseksi kerroin sellainen toki olevani.
“Työskentelet ihmisten kanssa, todennäköisesti lasten.”
Seurue reagoi hämmästyneenä.

“Sanoisin, että olet jonkinlainen lääkäri, veikkaisin psykologiaa tai psykiatriaa.”
Rouva katsoi silmät hämmästyksestä avoinna.
“Olen lastenpsykiatri.”

Tässä ei ollut mitään yliluonnollista tai edes kovin vaikuttavaa. Jokainen pystyy tekemään päätelmiä muista ihmisistä, kun havainnoi katsomisen sijaan. Metodi ja tekniikka täytyy kuitenkin tuoda tietoiseksi. Ja juuri tietoisesta on kyse. Kun toimimme valtaosin automaattisesti ja näytönsäästäjä päällä, meiltä jää huomaamatta suuri määrä informaatiota ja niin kutsuttua metatietoa, niitä asioita jotka ovat varsinaisen tiedon välissä. Nämä asiat vaativat havainnointia ja päättelyä.

Seuraavan kerran kun olet ihmisten keskuudessa, kahvilassa tai bussissa, laita kännykkä taskuun ja katsele ihmisiä. Tee ensin kolmen sekunnin päätelmä ihmisestä ja sen jälkeen ala katsoa tarkemmin ja haastaa aiempaa mielikuvaasi. Havainnoi yksityiskohtia. Yritä nähdä, mitä hän tekee työkseen, harrastaa, millainen hänen kotinsa on ja mitkä asiat ovat hänelle elämässään tärkeitä.

Poliisissa tiedetään, ettei todistajien näköhavaintoihin voi luottaa. Ihmiset ovat surkeita muistamaan tapahtumia, etenkin jos niihin liittyy henkistä stressiä ja paniikkia. Havainnointi tapahtuu lonkalta ja alitajuisesti, joten yksityiskohtia ei tallenneta muistiin.

Kun havainnointi siirretään tietoiseksi, aivomme keräävät tietoa täysin eri kaliiberilla. Kuinka sitten siirrämme helposti tajuntamme Sherlock Holmes-moodiin? Tähän palaan ensi kerralla. Stay woke.