Sisäinen ääni on intuition puhetta

Kuva: Rudi Thomas Photography

Millainen on sisäinen äänesi? Kuuletko mielessäsi oman äänesi, vai kenties jonkun ihan toisen? Tutkimusten mukaan ihmisten sisäisissä äänissä on hyvin paljon vaihtelua. Vaikka iso osa “kuulee” oman äänensä, saattaa ääni olla äidin, aivan vieraan ihmisen tai vaikkapa Dolmio-mainoksen italialaisten hahmojen. Tuttujeni kanssa asiasta keskustellessani yllätyin siitä, kuinka erilaisia sisäisiä ääniä ihmisillä oli. Yksi luonnehti ääntä “Dressman” ääneksi, toinen kertoi että ääni vaihtuu tilanteen mukaan. Yksi ei tunnistanut sisäistä ääntä lainkaan.

Itse huomaan sisäisen ääneni juttelevan voimakkaammin tilanteissa, joissa olen jonkinlaisessa stressitilassa. Keikalle lähtiessäni sisäinen ääneni muistuttelee: “Onko kaikki nyt varmasti pakattu? Katso nyt vielä kerran, kuitenkin unohdit jotain”. Hiljennän sisäisen ääneni kuin teini äitinsä. “Joo, joo, on on”. Keikkapaikalla huomaan unohtaneeni jotain.

Joskus sisäinen ääneni saattaa huikata: “Otithan avaimet mukaan?” Kun olen lähdössä ovesta ulos, huomaan, että avaimet ovat olohuoneen pöydällä. Miksi sisäinen ääneni tietää asioita, joita minä en tiedä? Jos olisin uskonnollinen ihminen, voisin perustella ilmiön jollain suojelusenkelillä. Toisaalta sisäinen ääneni ei läheskään aina itsekään muista missä avaimet ovat tai unohdinko jotain keikkalaukustani. Se niistä enkeleistä.

Käytännössä sisäinen ääni on siis intuition puhetta. Tietoa tiedon välissä. Intuitiota on vaikea lokeroida, koska sen tuntemukset tulevat alitajuisina signaaleina. Intuitiota voi kuitenkin hyödyntää tietoisesti. Kun suhtaudumme intuitioon yhtenä osana päättelykykyämme, emmekä antaudu pelkästään tunteen vietäväksi, tulee intuitiosta osa loogista päättelytekniikkaa. Ajattelen itse, että intuitio on tavallaan metadataa, tiedon välissä olevaa kohinaa, joka luo yhteyksiä eri asioiden välille. Mitä enemmän meillä on kokemusta jostain asiasta, sitä nopeammin intuitiomme luo yhteyksiä.

Grenoble Alpesin yliopiston Neurotieteilijä Helene Loevenbruck on tutkinut sisäistä ääntä aivokuvauksen avulla. Loevenbruck kertoo sisäisen äänen liittyvän tapaan, jolla aivot käsittelevät toiminnallisia asioita. Jos päätämme ottaa käteemme vesilasin, aivomme tekevät ennen toiminnallista osuutta nopean arvioinnin siitä kuinka vesilasiin tarttumisen tulisi mennä. Aivot tekevät arvion ennen toimintaa siksi, että virheen sattuessa pystyisimme korjaamaan sen nopeasti.

Sama liittyy puheeseen ja kieleen. Kun avaamme suumme, muodostamme aivoissamme arvioita siitä, miltä puheen tulisi kuulostaa välttyäksemme virheiltä puhuessamme. Sisäinen ääni liittyy aivokuvauksen mukaan samaan prosessiin, mutta tarkkaa tietoa sen merkityksestä ei ole. Vielä ei myöskään tarkasti tiedetä, miksi sisäinen ääni voi olla eri ihmisillä hyvinkin erilainen tai sitä ei ole lainkaan.

Vaikka sisäistä ääntä ei neurologisesti voida vielä aukottomasti selvittää, on sen psykologista puolta tutkittu enemmän. Sisäinen ääni vie meidät hetkeksi itsemme ulkopuolelle ja tarjoaa perspektiiviä käsiteltävään asiaan. Sisäinen ääni on parhaimmillaan mainio kaveri, joka motivoi ja rauhoittaa. Toisaalta sisäinen äänemme voi myös luoda epäilystä, turhia pelkoja ja huolta.

Sisäisen äänen positiivisia vaikutuksia on tutkittu muun muassa Durhamin yliopistossa. Psykologian professori Charles Fernyhough tutki sisäisen äänen voimaa urheilijoiden suorituksissa. Urheilijat, joille opetettiin tekniikoita positiiviseen sisäiseen dialogiin pärjäsivät suorituksissa paremmin, kuin verrokkiryhmä, joille näitä tapoja ei opetettu. Sama toimii meille kaikille muillekin. Sisäisen äänen kuuntelu ja sen ohjaaminen optimistiseen suuntaan valmistaa meitä tulevaan ja rauhoittaa stressitilanteessa.

Alkaa olla jo myöhä. Olen miettinyt sopivaa loppua tälle kolumnille jo pitkään, mutta mikään ei tunnu hyvältä. Sisäinen ääneni sanoo: lopeta kolumni siihen, että sisäinen äänesi sanoo niin. Kenties tämä summaakin asian hyvin. Suljen tietokoneen.

Julkaistu Paperiliitto-lehdessä 10/21