Kävin vieraana Docventuresissa, jossa katselimme dokkarin legendaarisesta hypnotisoijasta, Olliver Hawkista. Olliveria olenkin aiemmin käsitellyt mm täällä.

Oli hauska juttutuokio, joskin aikarajoitteiden vuoksi paljon jäi myös sanomatta. Haastatellessani legendaarista taikuria Markku Purhoa kuulin hauskoja anekdootteja Hawkista, joita valitettavasti en lähetyksessä ehtinyt kertoa. Hawk oli timantinkova mainosmies. joka painatti tuhansia flaijereita ja julisteita tukottaen koko kulloisenkin kylän esityksen lähestyessä

New Orleans on värikäs, meluisa, autenttinen kaupunki jonne ei kannata lähteä laihdutuskuurilla. Ruoka oli taivaallista. Merenelävät olivat todella tuoreita ja valmistettu taidokkaasti. Katusoittajat soittivat jazzia paremmin kuin olen missään hetkeen kuullut. Ihmiset ystävällisiä, southern hospitality-käsite on selvästi totta. 

"Aina kun kuuntelen perustelujasi, tuntuu asia niin naurettavan yksinkertaiselta, että minunkin olisi pitänyt pystyä se selvittämään, mutta siitä huolimatta joka kerta kun tällaista tapahtuu, olen täysin ymmällä, kunnes sinä taas paljastat menettelytapasi. Ja kuitenkin olen vahvasti sitä mieltä, että minulla on yhtä hyvät silmät kuin sinullakin."

"Aivan niin", hän vastasi sytyttäen savukkeen ja istahti nojatuoliin. "Sinä näet, mutta et havainnoi. Ne ovat kaksi eri asiaa. Olet esimerkiksi nähnyt eteisestä tänne johtavat portaat monta monituista kertaa."

Milloin viimeksi olet kävellessäsi huomannut, miltä ilmavirta sormien väleissä tuntuu? Tällaisista sinällään mitään sanomattomista asioista täytyy yleensä erikseen mainita, että ihmiset edes havainnoisivat ilmiöitä joita koemme kaiken aikaa.

Vetämieni koulutusten peruskallio nojaa vahvasti kolmeen asiaan. Ihmisten laiskaan, kaavamaiseen ajatteluun, havainnoinnin puutteellisuuteen sekä todellisuuden muovautuvaisuuteen. Hyödynnän kaikkia näitä asioita työssäni viihdyttäjänä, kun luon illuusioita ajatusten lukemisesta ja alitajuntaan vaikuttamisesta. Epäeettisiä ihmiskokeita showbisneksen aitiopaikalta vuosia seuranneena voin väittää tietäväni jotain siitä, miten ihmiset paljastavat ajatuksiaan, peittävät tunteitaan ja käyttävät havainnointikykyään puutteellisesti.

Tampereen Teatteriin on tulossa todella mielenkiintoinen esitys, jossa sain kunnian toimia taikakonsulttina. Taikurin / mentalistin työ on aika yksinäistä, ei ole työyhteisöä ja kollegoita näkee hyvin satunnaisesti. Onneksi paitsi kollegani, myös hyvä ystäväni, kirjamme kanssakirjoittaja ja turkulainen arkkiviholliseni Pete Poskiparta sentään muistaa päivittäin "Ura Ohi" viestillä :)

Lahjakkaiden teatterilaisten kanssa onkin ollut aivan mahtavaa puuhailla ja testailla eri taikahommia. Kokemus on ollut myös itselleni opettava, kun lähestyn viihteen tekemistä niin erilaisesta kulmasta teatteriin verrattuna. On upeaa nähdä, kuinka teos rakentuu lavastuksen, puvustuksen, musiikin ja tanssin avustuksella kokonaiseksi paketiksi. Huikean lahjakkaita tyyppejä työstää esitystä sekä lavalla että sen ulkopuolella.

CIA on runsaudensarvi foliohatuille ja salaliittoteoreetikoille. Teorioista löytyy kaikkea JFK:n murhasta alieneihin ja liskohallitsijoihin, mutta faktaa on että lafkassa ihan oikeastikin on puuhailtu paljon hämärähommia. Eräs kuumottavampia ihmiskokeita CIA:n historiassa on niin kutsuttu MK Ultra ja Project Monarch. Projekteissa tutkittiin ihmismielen hallintaa mm. huumeiden, hypnoosin, aivopesun ja muiden mielenhallintatekniikoiden avulla.

Syksy oli sen verran hektinen, ettei kaikista mediavierailuista ehtinyt aina tiedottaa. Tässä kuitenkin listaa muutamista oleellisimmista:

YLEn Aamussa käytiin juttelemassa kirjamme tiimoilta Peten kanssa. Haastattelun jälkeen vein juontaja Tommy Fräntiltä kellon ranteesta.

Kesäterassilla juteltiin mukavia Lorenz Backmanin ja Tuija Pehkosen kanssa. Haastattelun jälkeen myös improvisoitiin mentalismitemppu Peten kanssa, joka säikäytti Tuijan täysin.

Radio Rockilla höpöteltiin Huijauksen Anatomiasta.

En oikeastaan ole koskaan osannut mitään muuta hyvin, kuin asioita, jotka liittyvät luovuuteen. Mainostoimistohommat, työvalmentajan työ sekä tietenkin nykyiset hommat mentalistina, taikurina, juontajana ja kouluttajana liittyvät kaikki oleellisesti luovuuteen.

Työssäni esiintyjänä ajattelen luovasti suurimman osan ajastani. Suunnittelen temppuja, ohjelmia, käsikirjoituksia, videoita, klubeja, koulutuksia ja ties mitä. Ajattelen laatikon ulkopuolelta, sisäpuolelta ja ilman laatikkoa.

Joku tokaisi minulle joskus, että on varmasti ihanaa kun on noin luova ammatti. Voi ajatella vapaasti. Ihanaa se kyllä on, mutta ei vapaata. En nimittäin usko, että vapaus on hyvä luovuuden lähde. Ainakin omalla kohdallani luovuus alkaa kukoistaa vasta kun sitä rajoitetaan.

Minulla on kunnia kuulua ainoana suomalaisena Poskiparran Peten lisäksi kansainväliseen Psychic Entertainers Association -järjestöön. P.E.A on mentalistien, hypnotisoijien ja eettisten psyykikkojen kattojärjestö, johon kuuluu reilu parisataa alan ammattilaista ympäri maailman. Tänä vuonna Meeting of Minds -kongressi järjestettiin noitahistoriastaan tunnetussa kaupungissa, Massachusettsin Salemissa. Ennen kongressia vietin muutaman päivän Bostonissa. Upea kaupunki ja todella hyvää ruokaa. Sääkin helli, lämpöä oli päivisin yli 30 astetta

Viime päivinä sosiaalisissa medioissa on kiertänyt ääni-illuusio, jossa kuuluttajaääni sanoo Laurel tai Yanny, tai aivan jotain muuta. Ihmiset ovat hämmentyneitä kun samassa tilassa, samoilla kaiuttimilla ihmiset kuulevat äänen eri tavoin.

Miksi toiset sitten kuulevat Laurel ja toiset Yanny? Ääninäytteessä ei oikeastaan sanota kumpaakaan. Niin kutsuttu priming-efekti (suomenkielellä ytimekkäästi "implisiittinen alustusmuisti") on ilmiön ensimmäinen syy. Priming tarkoittaa tietynlaista virittäytymistä. Kun meille kerrotaan, kuuletko Laurel vai Yanny, viritymme jo valmiiksi kuulemaan jommankumman.

Mikroilmeet ovat viime aikoina saaneet paljon medianäkyvyyttä. Se ei toisaalta yllätä, koska aihe on ollut varsin mediaseksikäs Yhdysvalloissa jo muutaman vuoden ajan ja esimerkiksi psykologi Paul Ekmanin hahmon pohjalta rakennettiin suosittu sarja Lie to me. Oulun koneälytutkimus mikroilmeiden parissa on ainutlaatuista koko maailman mittakaavassa.

Mikroilmeet ovat olleet osa “Vuorovaikutushakkerointi” -koulutuksiani jo vuosia. Koulutuksissani käsittelen enimmäkseen muita asioita, kuten miksi ajattelumme toistaa kaavoja, olemme laiskoja havaitsemaan uusia asioita ja kuinka esimerkiksi työkavereidemme ennakko-odotukset vaikuttavat suorassa suhteessa toimintaamme. Mikroilmeet kuitenkin kiinnostavat ihmisiä ja avaan aina mielelläni asiaa laajemmin.

Kävin vierailemassa "Hyvät ja Huonot Uutiset"-ohjelmassa. Jaksossa käsiteltiin uutista liittyen ajatuksia lukevaan tietokoneeseen ja minua pyydettiin demonstroimaan, kuinka ihminen lukee ihmisen ajatuksia. Lämmittelynä arvailin, missä kädessä Niina Lahtinen pitää kolikkoa, jonka jälkeen siirryttiin suoraan ajatusten lukemiseen.

Tsekkaa koko jakso osoitteesta http://www.ruutu.fi/video/3092245 (mentalisoinnit kohdasta 26.45)