Psyykkisten viihdyttäjien viikonloppu
Psychic Entertainers Association on mentalistien kattojärjestö, johon kuuluu noin parisataa ammattimentalistia ympäri maailmaa. Järjestöön ei ole helppo päästä, vaan jäsenyys vaatii suosittelun kolmelta jo kerhoon kuuluvalta jäseneltä sekä melko pitkällisen hakuprosessin. Olen itse historian toinen suomalainen jäsen ja olen kuulunut PEA:han vuodesta 2015.
Alan pioneereihin kuuluvat Bob Cassidy, Max Maven,Tony Corinda, Larry Becker ja Tony Andruzzi ovat kaikki olleet järjestön jäseniä. Järjestö perustettiin vuonna 1978. Psychic Entertainers Association järjestää vuosittain kongressin "Meeting of the Minds", joka on tarkoitettu vain jäsenille. Tapahtuma eroaa merkittävästi muista taikurikongresseista. Kuvailisin tunnelmaa intiimimmäksi, aikuisemmaksi ja vuorovaikutteisemmaksi, kuin muissa alan kongresseissa.
Suomimentalistit mualimalla
Tänä vuonna kongressi järjestettiin Albuquerque, New Mexicossa ja sain jälleen kutsun luennoida mentalisteille sekä esiintyä julkisessa show’ssa. Suomen kolmas jäsen, Tommi Viikinkoski, lähti mukaan tutustumaan tapahtumaan ensimmäistä kertaa. Paikalla oli myös suomalaisen mentalismin grand old man, Pete Poskiparta. Vuonna 2019 New Orleansissa sain todistaa onnen hetkiä, kun Pete palkittiin Dunninger Memorial Award -palkinnolla urastaan suomalaisen mentalismin tienraivaajana.
Albuquerque - aavikkoa ja metamfetamiinia
Albuquerque tunnetaan Suomessa lähinnä "Breaking Bad" -TV-sarjan kuvauspaikkana. Kaupunki ei juuri turismilla juhli ja harvat turistinähtävyydet keskittyvät lähinnä "Breaking Bad" -kuvauspaikkojen ympärille sekä Amerikan alkuperäiskansojen historiaan. Kaupunki sijaitsee Rio Granden varrella Chihuahuan aavikolla. Espanjalaiset valloittajat perustivat kaupungin vuonna 1706 ja se sai nimensä Albuquerquen herttuan mukaan. Kaupungissa on varsin hyvin säilynyt meksikolaistyylinen vanha kaupunki, jota on 1990-luvulla kunnostettu.
Verrattuna muihin kaupunkeihin, joissa olen Yhdysvalloissa käynyt, Albuquerque on turistin näkökulmasta melko tylsä ja hankalasti omaksuttava paikka. Etäisyydet ovat suuria ja käveleminen haastavaa kuumuuden ja kaupungin infrastruktuurin vuoksi. Keskipäivän aikaan ulkona oleminen 38 asteen kuumuudessa on melko tuskaisaa, eikä paikallisiakaan näy kuin autoissaan. Kaupungissa on paljon jengiväkivaltaa ja rikollisuutta, mutta ainakaan päiväsaikaan tämä ei näkynyt meille mitenkään. Ihmiset olivat mukavia ja leppoisia, eikä kadulla ollut kodittomia tai narkomaaneja lähellekään samoissa määrin kuin esimerkiksi Miamissa.
Mentalisteilta mentalisteille
Itse kongressi oli jälleen kerran loistava ja oppia tuli niin luennoilla, kuin keskusteluissa alan legendojen kanssa. Päivien aikataulut ovat melko tiiviit ja jos jokaiselle luennolle haluaa osallistua, ei aikaa jää paljon muuhun. Oman luentoni aihe oli "Näkymätön köysi". Varattu 15 minuutin slotti venähti kolmeen varttiin, koska kollegoilta satoi runsaasti kysymyksiä. Aihe ja demonstraatio siis kiinnostivat! Hyväntekeväisyyshuutokauppaan lahjoittamani kirja, jossa näkymätön köysi -demonstraatiota käsitellään, huudettiin sadan dollarin hintaan, mikä ilahdutti minua suuresti.
Showtime!
Itselleni tärkein tapahtuma matkalla oli oma esitykseni. Esiintyminen ulkomailla on aina jännittävää, mutta tieto siitä, että yleisön seassa on kollegoita, joita arvostan suuresti ja joiden töistä olen vuosien varrella oppinut paljon, luo aivan uudenlaisen jännitteen. Kun esiinnyin menestyksekkäästi New Orleansissa vuonna 2019, sain kongressista mukaan täysin uutta itseluottamusta työhöni Suomessa.
Show meni mainiosti ja jälkeenpäin koin antaneeni kaikkeni. Sain paljon spontaaneja kehuja ja erityisesti mentalisti ja kirjailija Ken Weberin kaunis palaute lämmitti mieltä syvästi. Tätä täältä tultiin hakemaan – nostamaan rimaa ja hakemaan lisää luottoa omaan tekemiseen. Joskus, kun esiintyminen Suomessa jännittää, palautan mieleen hetken, jolloin odotan omaa vuoroani kaukana kotoa, New Mexicon autiomaassa, hotellin juhlasalin takahuoneessa muiden mentalistien kanssa ja muistan, ettei ole mitään hätää. Homma on hallussa.
Kotiin
Henkisen ja psyykkisen pääoman lisäksi matkasta jäi käteen muutamia konkreettisia temppuja ja demonstraatioita, joita toin mukanani Suomeen. Syksyn keikkatilanne kiertueineen ja yrityskeikkoineen näyttää varsin hyvältä, joten Amerikan tuliaisia pääsee jakamaan piakkoin kotimaan yleisölle. Jos et vielä ole hankkinut lippua kiertueelle, tsekkaa www.yliluonnollisen.com, josko jokin paikkakunta ja aika olisi sinulle sopiva. Jos näkymätön köysi tai mentalistin vinkit vuorovaikutukseen ja havainnointiin kiinnostavat, nappaa "Ajattele kuin mentalisti" tai "Yli luonnollisen" -kirja kesähintaan 20 €. Hinnat sisältävät postimaksun ja kirja toimitetaan kotiin asti, signeerauksella varustettuna.
Tiikeriä ei ole olemassa
Yksi kysymyksistä, joita minulle toistuvasti esitetään kuuluu “jännittääkö sinua esiintyminen”. Vastaus ei ole yksiselitteinen. Joskus jännittää, joskus ei. Jos esiinnyn tavallisella yrityskeikalla, ei minua pahemmin jännitä. Vatsassa saattaa olla perhosia jotka kutkuttelevat miellyttävästi, mutta räpiköivää lepakkoa siellä ei ole. Esiintymisjännitys ja esiintymisinto ovat kaksi eri asiaa. Uudet asiat jännittävät aina, joskus positiivisella, toisinaan negatiivisella tavalla.
Jos taas keikassa on jotain vahvasti tavanomaisuudesta poikkeavaa, saatttaa jännitys olla voimakastakin. Aina kun tuon uusia osia ohjelmistooni, niiden lanseeraaminen oikeiden ihmisten edessä on jännittävää. Jos yleisössä on paljon tuttuja, jännittää esiintyminen normaalia enemmän.
Kun kiertueeni starttasi 2023, ensimmäiset esitykset jännittivät valtavasti. Tuntematon pelottaa. Ja vaikka kiertueen esityksiä oli jo muutama alla, loppuunmyydyn Tampereen Palatsiteatterin neljänsadankahdenkymmenen ihmisen eteen meneminen jännitti kovasti. Kotikenttä ei aina ole etu, vaan se luo myös paineita. Jos vetäisin huonosti, joutuisin kävelemään kotikaupungissani seuraavan vuoden huppu syvällä päässä. Onneksi ilta sujui mainiosti.
Ennen kiertuetta kävin lataamassa akkujani pienellä lomalla Puolassa. Matka ei kuitenkaan ollut pelkkää rentoutumista, vaan mielessäni vilisi kaikenlaisia kauhukuvia tulevaan kiertueen liittyen. Mitä jos temput eivät toimi? Entä jos unohdan monologini kesken esityksen? Mitä jos ihmisiä ei tulekaan?
Istuskelin eräässä baarissa, pohdin näitä skenaarioita ja maistelin puolalaista lageria. Baari oli hiljainen. Pyörittelin korttipakkaa käsissäni tekemisen puutteessa. Baarimikko tiedusteli, pelaanko pokeria. Kuullessaan ammattini, hän kysyi voisinko tehdä hänelle taikatempun. Tässä kohtaa taikuus ei tuntunut työltä, vaan tervetulleelta keinolta unohtaa hetkeksi stressaamisen. Olimme omassa taikakuplassamme tovin ja sekä minä että baarimikko unohdimme arjen murheet.
Baarimikon käteen oli tatuoitu teksti “Nie ma tygrysa”. Utelin tatuoinnin merkitystä.
“Tiedäthän, aikoja sitten ihmiset joutuivat kaiken aikaa pelkäämään henkensä puolesta. Pienikin haava saattoi tulehtua ja tappaa, tai sitten karhu tai tiikeri pisti kylmäksi. “Nie ma tygrysa” tarkoittaa: “Tiikeriä ei ole”. Se muistuttaa minua siitä, etten murehtisi liikaa.
Nie ma tygrysa. Tiikeriä ei ole. Jos minä tarjosin tuolle miehelle hetken eskapismia ja ihmetystä, antoi hän minulle kullanarvoisen ajatuksen.
Esiintymisen masterclass
Aloitetaan leijumalla. Olen viimeiset kymmenen vuotta elättänyt itseni esiintymällä. Olen tehnyt juontokeikkoja, luentoja, puheita ja toki mentalismia. Minua myyvät Suomen suurimmat tapahtumatoimistot ja puhujia välittävät yritykset. Teen jotain oikein, sillä myyntini tapahtuu lähinnä suositusten perusteella, ei niinkään markkinoiden.
Esiintyminen on minulle yksi harvoista asioista elämässä, jossa koen olevani kohtuullisen hyvä. En ole luonnonlahjakkuus, vaan nykyinen osaamistasoni esiintyjänä on tullut kovan työn kautta. Urani alussa jännitin esiintymistä paljon, ja näin jälkeenpäin ajateltuna keskityin täysin vääriin asioihin.
Näen paljon ihmisiä, jotka eivät ole esiintyjiä, mutta joiden pitää olla työnsä puolesta esillä. Pitää puhe, luento tai vaikkapa juontaa firman bileitä. Tällaisissa hetkissä huomaan miettiväni, kuinka pienillä muutoksilla puhujasta saisi tehokkaammin mielenkiinnon kaappaavan, luontevamman ja jopa karismaattisemman.
Olen pohtinut esiintymiskoulutuksen järjestämistä jo muutaman vuoden, mutta aikataulut kirjojen ja teatterikiertueen kanssa ei ole asiaa toistaiseksi mahdollistanut. Nyt, kun kirjat ovat kirjoitettu ja kiertue kulkee omalla painollaan, palasin funtsimaan asiaa.
Huhtikuu voisi olla hyvä ajankohta, sijaintina Tampere tai Helsinki. Tai molemmat. Aiheina esiintymisjännityksen purkaminen, kehonkieli esiintyessä, puhetekniikat, kiinnostava retoriikka, esiintymisen psykologia. Kaikessa esiintymisessä on lopulta kyse samasta asiasta: ihmiset katsovat ihmistä. Asetelma ei ole evoluutiollisesti luontainen, mutta vuosien varrella olen oppinut paljon pieniä kikkoja joilla hommasta tehdään miellyttävämpää itselle ja esiintymisestä tehokkaampaa ja rennompaa seurattavaa.
Ajattelin kestoksi noin neljä tuntia, osallistujamäärän pieneksi (10-20) ja hinnaksi 199€. Jos homma kiinnostaa, täytä kaavake ja palaan asiaan, kun homma etenee. Yhteydenotto ei ole millään tavalla sitova eikä maksa mitään.
Onnellisemmaksi viidessä minuutissa
Monet kokevat meditoinnin vaikeaksi, vaikka loppujen lopuksi kyse on hyvin yksinkertaisesta ja helposta tavasta edistää mielenrauhaa. Voimme ohjelmoida mieltämme erilaiseen mielentilaan esimerkiksi muistojen avulla.
Ota mukava asento, laita silmät kiinni ja laita äänitys soimaan (soitin tekstin yläpuolella). Tässä ei kestä kuin alle viisi minuuttia.
Mentalismilla maailmalle
Sain juuri korvanappiini tiedon, että minut kutsuttiin kesäkuussa sekä esiintymään että luennoimaan Meeting of the Minds mentalistikongressiin Albuquerqueen, New Mexicoon, Yhdysvaltoihin. Meeting of the Mindsin järjestää Psychic Entertainer’s Association, jonka ylpeä jäsen olen. Kyseiseen yhdistykseen ei ole helppo päästä, jäsenyys vaatii syvällisen ymmärryksen mentalismin saloista, vuosien ammattikokemuksen sekä muutaman jo yhdistykseen kuuluvan jäsenen suosituksen. Viimeksi esiinnyin Meeting of the Mindsissa vuonna 2019, jolloin tapahtuma järjestettiin New Orleansissa. New Orleansin lisäksi olen taikuuden kautta päässyt näkemään muitakin upeita paikkoja jenkeissä, kuten Boston, Salem, Las Vegas, Los Angeles, Havaiji ja Miami.
Mentalismi toimii, myös Tšekeissä!
Euroopassa olen esiintynyt mm. Sveitsissä, Alankomaissa, Ranskassa, Saksassa, Espanjassa ja taikuuden suhteen suosikkiklubillani Prahassa, jossa sijaitseva Illusion Bar kutsui minut räjäyttämään tšekkiläisten mieliä jo neljättä kertaa. Paikka on pieni, teatteriin mahtuu vain noin nelisenkymmentä ihmistä, mutta tunnelma on aina ollut ihanan intiimi ja mystinen. Jos matkaat Prahaan, suosittelen vahvasti pistäytymistä Illusion barissa. Odotan innolla toukokuuta ja jälleennäkemistä Illusion barin ihanan porukan kanssa!
Esiintyminen vieraissa maissa on opettanut minulle paljon. Kun New Orleansissa eräs oman alani huipputekijä tuli kertomaan, että “That was the realest mentalism I’ve seen in a long while”, totesin, että voin hyvillä mielin palata Suomeen viihdyttämään yritysasiakkaita.
Päivän visuaalinen illuusio
Kuvaan on piiloitettu salainen viesti. Löydätkö sen? Kun löydät, et voi enää olla näkemättä sitä. Vihje: joskus ei kannata tuijottaa liikaa yksityiskohtia.
Mielenrauhaa värisevästä munasta
Tammikuu on meille viihdealan työläisille yleensä rauhallista aikaa. On nähty taas lukuisat pikkujoulut, matkamittariin on napsahtanut tuntuva määrä kilometrejä, on tavattu lukemattomia ihmisiä ja kuultu monet aplodit. Loppuvuoden intensiivisyys totuttaa aivoni adrenaliini-, dopamiini- ja serotoniiniryöppyihin. Koen merkitykseni olemassaolon työni kautta. Kun kiertueeni esitysten jälkeen tapaan ihmisiä meet & greetissä, kuulen kehuja, poseeraan yhteiskuvissa, kättelen, kiitän ja yritän vastata odotuksiin, jopa ylittää ne.
Joulun aika menee levätessä ja nauttiessa siitä, että ei tarvitse hetkeen olla mitään. Tulee tammikuu, ihmiset palaavat arkeensa. Oma elämäni pysyy edelleen hiljaisena. Käyn salilla päivittäin, kokkaan, luen ja katson elokuvia. Pohdin, miten voisin tehdä esitykseni vieläkin paremmaksi. Aplodit ovat hiljentyneet. Hiljaisuus soi korvissa.
Aikoinaan masennuin aina tammikuussa. Aivoni eivät ole kärsivälliset, vaikka itse haluaisin olla. Kun kuuden kuukauden ajan olen tottunut virittämään pääkoppani esiintymisrooliin, yhtäkkiä ei ole mitään syytä siihen. Arki voi tuntua tyhjältä.
Meditointi auttaa, kunhan muistaa tehdä sitä. Toistuvasti unohdan meditoinnin merkityksen hyvinvoinnilleni. Kun vihdoin pystyn asettumaan aloilleni, suljen silmäni ja olen läsnä kiinnittämättä liikaa huomiota ajatuksiini ja tunnen kuinka mieleni taustakohina vaimenee. Muutama vuosi sitten hankin Sensate-nimisen meditointilaitteen, jonka lempinimeksi tuli värisevä muna. Se on muotonsa puolesta kuin muna ja värisee. Värisevä muna asetetaan rintalastan päälle, josta se tuuttaa ultraäänivärähtelyjä vagushermostoon. Sovellus soittaa samanaikaisesti kuulokkeissa meditatiivista musiikkia, jonka taajuudet ovat synkronoitu ultraäänivärähtelyjen kanssa (Tämä ei ole maksettu mainos enkä ole saanut Sensatelta mitään ilmaiseksi).
Laitteesta on julkaistu lääketieteellisiä tutkimuksia, jotka osoittavat sen helpottavan stressiä, parantavan unen laatua ja lyhentävän nukahtamisaikaa. Käytännössä sen toiminta on samankaltaista kuin kissan kehrääminen rinnalla. Minä olen allerginen kissoille, ja mitä olen kissanomistajakavereilta kuullut, eivät kissat välttämättä ole kiinnostuneita kehräämään omistajansa rintakehällä, vaikka kuinka pyytäisi.
“Sielu värjäytyy ajatusten maaleista”, totesi Marcus Aurelius. Liikunta on tärkeä tammikuun bluesin voittamisessa, mutta yritän muistaa myös mielen jumppauksen merkityksen. Lihasten kasvun näkee peilistä, mutta mielenrauhan havaitseminen on vaikeampaa.
Keinoälyn sielu
Midjourney -keinoälyn tuottamaa taidetta. Annoin Midjourneylle ohjeeksi tehdä kuvan parametrein “Otto Dix style of painting of an victorian era magician on stage”
Keskustelin taitelijaystäväni kanssa keinoälyn vaikutuksesta taiteeseen ja kulttuuriin. Keinoälyt, kuten esimerkiksi Midjourney ja DALL-E tuottavat sopivilla parametreilla jo hyvinkin uskottavasti esimerkiksi tietyn taiteilijan tyylistä grafiikkaa. Jos keinoälyä pyytää tuottamaan vaikkapa Hugo Simbergin tyylisen maalauksen Jeesuksesta nakkikioskilla, se kahlaa läpi Simbergin tuotannon, kuvastot Jeesuksesta ja nakkikioskeista ja yhdistelee parhaansa mukaan näistä järkevän sommittelun. “Keinoälyllä ei ole aitoa luovuutta, vaan se vain kopioi ihmistaiteilijoiden kädenjälkeä ja mielenmaisemaa”, ystäväni kritisoi. Mutta mitä luovuus on? Väitän, että vähintään 99% ihmisen luovuudesta on joko tiedostamatonta tai tiedostavaa lainausta, kopiointia ja varastamista. Ihminen kerää elämänsä varrella vaikutteita, informaatiota ja kulttuuria ja yhdistelee näistä uusia teoksia. Keinoäly tekee samankaltaisen prosessin, tosin sekunneissa.
Edellisten Euroviisujen aikaan sekä Käärijää että kisan voittanutta Loreenia syytettiin plagioinnista, molempien biisit kun ainakin osin kuulostivat aiemmin tehdyiltä kappaleilta. Pop-musiikki on hyvä esimerkki siitä, kuinka ihmisen luovuus muistuttaa koneälyä. Tuottaja tutkii sen hetkisiä trendejä pop-musiikissa, yhdistelee niitä ja rakentaa potentiaalisen hitin. Ja vaikka ajattelisi, että musiikin undergroundista löytyvät ne aidosti luovat taiteilijat, on niin sanotussa vaihtoehtomusiikissa lainailu, varastaminen ja vaikutuksien saaminen aivan samanlaista kuin pop-musiikissa. Esikuvat ja lainauksen kohteet ovat vain vähemmän tunnettuja.
Google esitteli uuden keinoälyä käyttävän softansa, jonka avulla kuka tahansa voi muokata kännykällä ottamaansa kuvaa täysin mullistavalla tavalla. Kaikki kuvassa olevat objektit ovat liikuteltavissa. Jos henkilö on väärässä kohtaa kuvaa, häntä voidaan siirtää. Pöydällä oleva kahvikuppi voidaan poistaa. Taustalla olevaa puuta voidaan liikuttaa. Tulevaisuudessa valokuvan käsite tulee radikaalisti muuttumaan, kun jokaisella on mahdollisuus tehdä kuville asioita, jotka aiemmin vaativat vuosien opiskelua ja ammattitason ohjelmiston.
On helppo arvata, että keinoälyn fuusio perinteiseen valokuvaan tulee tulevaisuudessa olemaan erottamaton liitto. Historiassa ihminen pyrittiin saamaan näyttämään hyvältä valojen avulla, nykyisin ihoa silotetaan erilaisilla filttereillä. Tulevaisuudessa keinoälyllä voidaan muokata vaikkapa sitä, mistä kulmasta kuva on otettu, mikä asento ihmisellä kuvassa on tai vaikkapa millaiset vaatteet hänellä on. Eikä kuvaa katsova pysty mitenkään erottamaan, mikä kuvassa on aitoa ja mikä ei.
Kirjailija Yuval Noah Harari varoittelee keinoälyn vaikutuksesta ihmiskunnan kulttuuriin: ”Viime vuosien uudet tekoälysovellukset uhkaavat sivilisaatiomme selviämistä yllättävästä suunnasta. Tekoäly on saanut kehittyneen kyvyn manipuloida ja luoda kieltä joko sanoilla, äänillä tai kuvina. Se on näin ollen hakkeroinut sivilisaatiomme toimintajärjestelmän. Olemme juuri kohdanneet ulkopuolisen älyn täällä maapallolla.”
Hararin huoli on todellinen. Muodostamme todellisuutemme tarinoista, emmekä välttämättä edes aina ajoissa huomaa kuinka valheellinen todellisuutemme on. Toinen maailmansota on hyvä esimerkki siitä, miten massoja voidaan ohjata tarinoiden avulla uskomaan täysin järjettömiin asioihin. Valitettavan usein ymmärrämme todellisuudeksi käsittämämme harhan turhan myöhään.
“Keinoäly ei voi koskaan luoda taidetta, jossa on sielu.”, väittää ystäväni. Hyvä argumentti, koneellahan ei voi olla sielua. Ateistin mielestä tosin ei ihmiselläkään. Saattaa olla, että sielu on vain kuolemanpelon luoma illuusio, jonka avulla luomme merkitystä elämäämme. Entä, jos sielun konsepti nousee esiin älykkyyden ylittäessä tietyn rajan? Miten suhtaudumme ensimmäiseen keinoälyyn, joka kokee omaavansa sielun?
(Julkaistu Paperiliitto-lehdessä 4/23)