Tiikeriä ei ole olemassa

Yksi kysymyksistä, joita minulle toistuvasti esitetään kuuluu “jännittääkö sinua esiintyminen”. Vastaus ei ole yksiselitteinen. Joskus jännittää, joskus ei. Jos esiinnyn tavallisella yrityskeikalla, ei minua pahemmin jännitä. Vatsassa saattaa olla perhosia jotka kutkuttelevat miellyttävästi, mutta räpiköivää lepakkoa siellä ei ole. Esiintymisjännitys ja esiintymisinto ovat kaksi eri asiaa. Uudet asiat jännittävät aina, joskus positiivisella, toisinaan negatiivisella tavalla.

Jos taas keikassa on jotain vahvasti tavanomaisuudesta poikkeavaa, saatttaa jännitys olla voimakastakin. Aina kun tuon uusia osia ohjelmistooni, niiden lanseeraaminen oikeiden ihmisten edessä on jännittävää. Jos yleisössä on paljon tuttuja, jännittää esiintyminen normaalia enemmän.

Kun kiertueeni starttasi 2023, ensimmäiset esitykset jännittivät valtavasti. Tuntematon pelottaa. Ja vaikka kiertueen esityksiä oli jo muutama alla, loppuunmyydyn Tampereen Palatsiteatterin neljänsadankahdenkymmenen ihmisen eteen meneminen jännitti kovasti. Kotikenttä ei aina ole etu, vaan se luo myös paineita. Jos vetäisin huonosti, joutuisin kävelemään kotikaupungissani seuraavan vuoden huppu syvällä päässä. Onneksi ilta sujui mainiosti.

Ennen kiertuetta kävin lataamassa akkujani pienellä lomalla Puolassa. Matka ei kuitenkaan ollut pelkkää rentoutumista, vaan mielessäni vilisi kaikenlaisia kauhukuvia tulevaan kiertueen liittyen. Mitä jos temput eivät toimi? Entä jos unohdan monologini kesken esityksen? Mitä jos ihmisiä ei tulekaan?

Istuskelin eräässä baarissa, pohdin näitä skenaarioita ja maistelin puolalaista lageria. Baari oli hiljainen. Pyörittelin korttipakkaa käsissäni tekemisen puutteessa. Baarimikko tiedusteli, pelaanko pokeria. Kuullessaan ammattini, hän kysyi voisinko tehdä hänelle taikatempun. Tässä kohtaa taikuus ei tuntunut työltä, vaan tervetulleelta keinolta unohtaa hetkeksi stressaamisen. Olimme omassa taikakuplassamme tovin ja sekä minä että baarimikko unohdimme arjen murheet.

Baarimikon käteen oli tatuoitu teksti “Nie ma tygrysa”. Utelin tatuoinnin merkitystä.

“Tiedäthän, aikoja sitten ihmiset joutuivat kaiken aikaa pelkäämään henkensä puolesta. Pienikin haava saattoi tulehtua ja tappaa, tai sitten karhu tai tiikeri pisti kylmäksi. “Nie ma tygrysa” tarkoittaa: “Tiikeriä ei ole”. Se muistuttaa minua siitä, etten murehtisi liikaa.

Nie ma tygrysa. Tiikeriä ei ole. Jos minä tarjosin tuolle miehelle hetken eskapismia ja ihmetystä, antoi hän minulle kullanarvoisen ajatuksen.