CIA:n hypnoositappajat, Hitlerin mentalisti ja suomalainen hypnotisoija joka ratsasti hirvellä
Kirjoittaja ja legendaarinen hypnoottis-magneettinen katse. Hypnoottis-magneettisesta katseesta järjestetään jopa leikkimieliset SM-kilpailut. Toistaiseksi en ole lähtenyt tätä kyseenalaista titteliä metsästämään. Kuvassa myös edesmenneen mestarin Perttu Häkkisen mainio Tulenkantajat - Välähdyksiä suomalaisesta salatieteestä sekä Mel Gordonin kirja Hanussenista.
CIA on runsaudensarvi foliohatuille ja salaliittoteoreetikoille. Teorioista löytyy kaikkea JFK:n murhasta alieneihin ja liskohallitsijoihin, mutta faktaa on että lafkassa ihan oikeastikin on puuhailtu paljon hämärähommia. Eräs kuumottavampia ihmiskokeita CIA:n historiassa on niin kutsuttu MK Ultra ja Project Monarch. Projekteissa tutkittiin ihmismielen hallintaa mm. huumeiden, hypnoosin, aivopesun ja muiden mielenhallintatekniikoiden avulla.
Harvardin yliopiston käynyt psykologi George Estabrooks väitti kuolemaansa asti, että hän työskenteli CIA:n MK Ultra projektissa luoden onnistuneesti niin kutsutun Manchurian kandidaatin, ihmisen joka murhaisi hypnoosin alaisena. Kirjassaan “Hypnotism” Estrabrooks kertoi että tekniikkana käytettiin dissosiaatiota ja useiden persoonien rakentamista henkilölle hypnoosin avulla. “Tämä ei ole tieteiselokuvaa, olen itse tehnyt sen. Prosessi on helppo, lastenleikkiä.” Estabrooks hehkutti.
Science Digest-lehden artikkelissa vuonna 1971 Estabrooks väitti luoneensa hypnoosivakoojia armeijan käyttöön. “Toisen maailmansodan aikana työskentelin haavoittuneen merimiehen kanssa, jota kutsun nyt tässä nimellä Jones. Jaoin hänen mielensä Jones A:ksi ja Jones B:ksi. Jones A:sta tuli täysin erilainen henkilö alkuperäiseen persoonaan verrattuna. Hän kääntyi kiihkeäksi kommunistiksi ja oli näin helppo soluttaa kommunistijärjestöihin. Jones B oli syvempi persoonallisuus, joka tiesi kaikki Jones A:n ajatukset, oli lojaali amerikkalainen ja ohjelmoitu siten, ettei hän puuttuisi Jones A:n toimiin vaan pysyisi kaiken aikaa mielessä taustalla, tarkkaillen. Tämän jälkeen minun tarvitsi vain hypnotisoida mies, ottaa yhteys Jones B:hen, lojaaliin amerikkalaiseen ja sain kaikki tarvittavat tiedot kommunistien suunnitelmista. Se toimi upeasti.”
Dissosiaatio on luontainen psykologinen ilmiö, jota tapahtuu arjessa kaiken aikaa. Oppilas saattaa lipsahtaa dissosiaatioon oppitunnilla ja hyvä elokuva voi vangita huomion niin hyvin että yhteys ympäröivään todellisuuteen hetkeksi katoaa. Dissosiaatio on assosiaation vastakohta. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa irtautumista tai erottautumista jostakin.
Dissosiaatiossa mieli jakautuu. Toinen puoli mielestä säilyy “tiedon kerääjänä” ja toinen menee “pois päältä”. Dissosiaatio on myös selviytymismekanismi joka lokeroi informaatiota ja pyrkii helpottamaan stressiä traumaattisissa tilanteissa. Tästä toisinaan johtuvat myös niin kutsutut “black outit”, joita esimerkiksi hyväksikäytön uhrit tai onnettomuuteen joutuneet kokevat.
Estabrooks teki myös kokeita lapsilla. On teorisoitu, että hän saattoi myös manipuloida lapsista eräänlaisia manchurian kandidaatteja. “Sota on lakien loppu. Olemme lapsellisia, jos puhumme säännöistä sodassa koska sota ei ole peliä ja todelliset säännöt eivät koskaan pidä. Loppujen lopuksi mikä tahansa taktiikka on hyväksyttävää, kunhan se auttaa meitä suojautumaan tappiolta”, Estabrooks perusteli.
CIA on julkaissut tuhansia aiemmin salassa pidettyjä dokumentteja, joista löytyy myös suoria viittauksia MK Ultraan ja muihin ihmiskokeisiin. Dokumentit ovat hyytävää luettavaa ja on karmivaa ajatella, että CIA todella toteutti täysin epäeettisiä mielen manipulaatiokokeita jotka todistetusti veivät jopa ihmishenkiä.
Hypnoosilla poliittisena aseena on historiaa jo ennen CIA:n kokeita. Erik Jan Hanussen oli juutalainen mentalisti, hypnotisoija ja psyykikko. Oman ammattikokemukseni kautta kuvailut Hanussenin demonstraatioista olivat selkeästi mentalismitemppuja, ei aitoja psyykkisiä kykyjä. Hanussen oli natsisaksan aikaan Sturmabteilungin eli SA-joukkojen suuressa suosiossa ja jonkinlaista yhteydenpitoa on ollut myös Hanussenin ja Adolf Hitlerin välillä, joka oli hyvin kiinnostunut hypnoosista. Psykoanalyytikko Walter C. Langer, joka teki Hitleristä psykologisen arvion vuonna 1943 viittasi myös Hanusseniin: “1920 luvulla Hitler otti yksityistunteja vaikuttavasta puhumisesta ja massapsykologiasta mieheltä nimeltä Hanussen…”
Hanussen tapettiin vuonna 1933, todennäköisesti SA-joukkojen toimesta.
Hirvellä ratsastanut hypnotisoija
Myös Suomessa hypnoosi ja politiikka ovat kohdanneet. Elokuvaohjaaja Arthur Franck ohjasi tänä keväänä ensi-iltansa saavan “Olliver Hawk”dokumenttielokuvan, jossa käsitellään hypnotisoija Olavi Hakasalon, alias Olliver Hawkin elämän hyvin kummallisia vaiheita. Hawk oli hyvin suosittu hypnotisoija ja myös erittäin eksentrinen hahmo, joka ratsasti kesyttämällään hirvellä ja uhkasi koska tahansa tyrmätä Muhammed Alin hypnoosin avulla.
Elokuvaan materiaalia kerätessään Franck löysi dokumentteja jotka vihjaavat, että Hakasalolla oli yhteyksiä sekä Veikko Vennamoon että itse Urho-Kaleva Kekkoseen. Kekkosen kätyrit lupasivat Hawkille 200 000 markkaa, jos hän löytäisi Vennamosta vahingollista tietoa. Hakasalon toimintatavat eivät kuitenkaan lopulta presidenttiä miellyttäneet ja osapuolet riitautuivat. Epäonnistuneen suunnitelman jälkeen Hakasalo kertoi juonen Vennamolle. Tämän jälkeen Hakasalon elämässä alkoi jyrkkä alamäki. Hänet haastettiin oikeuteen puoskaroinnista ja tuomittiin 1980 Hämeenlinnan Rikosoikeudessa lääkärintoimen luvattomasta harjoittamisesta yli vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. 80-luvun alkuvuosina Hakasalon mielenterveys järkkyi ja hän katosi maan alle.
On hyvin kiisteltyä, voiko ihmistä manipuloida tekemään moraalinsa vastaisia asioita hypnoosin avulla. Itse olen samoilla linjoilla psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerman kanssa: “Tämä perusteellisesti dokumentoitu tapaus on merkittävä muun muassa siksi, että hypnoosia ilman terveydenhuollon koulutusta ja valvontaa harjoittavat maallikkohypnotisoijat tapaavat väittää, että menetelmän väärinkäyttö olisi mahdotonta. Jokin ”viisas alitajunta” havahduttaisi aina hypnoosikohteen, jos haitallista tai epäeettistä suggerointia käytettäisiin. Väite on yhtä tyhjän kanssa. Havahtuminen kyllä tapahtuu, jos suggerointi on kömpelöä, suoraa ja täysin ristiriidassa kohteen moraalitajun kanssa. Tehokas kohteen edun vastainen manipulointi on kuitenkin mahdollista. Sen vain täytyy olla pitkäaikaista ja hienovaraista.”
Kuuluisa Milgramin koe osoittaa, että jo pelkästään auktoriteetin vaikutus riittää saamaan yli puolet meistä tappamaan. Ihmisen todellisuuden käsitys on kuin muovailuvahaa, jota ympäristö, media ja ennakkoluulot muovaavat. Taitavissa käsissä tätä todellisuuden käsitystä voidaan ohjata hyvinkin vastakkaisiin suuntiin. Hypnoosi ei ole muuta kuin mielentila, jossa suggestiot vaikuttavat tehokkaasti. Hypnoosi on myös hyvin arkinen tila. Saatamme vajota eräänlaiseen transsiin useita kertoja päivässä. Jos olet koskaan lukenut kirjaa useita sivuja yhtäkkiä huomaten ettet ole sisäistänyt luetusta yhtään mitään, tiedät mistä puhun. Ihmismieli on hyvin altis suggestioille ja ohjailulle. Poliittisessa ilmapiirissä alkaa olla jo hyvinkin räikeitä esimerkkejä suoranaisesta propagandasta. Sosiaalinen media mielistelee keinoälyn avulla käyttäjäänsä ja tarjoaa hänelle oman maailmankuvansa mukaisia uutisia. Kuluttaja muovaa itse oman somekuplansa jossa asiat näyttäytyvät mustavalkoisena ja heimot ovat helppo erottaa. Kaikki kuvittelevat olevansa itse hyvän puolella. Mutta mistä tietää, elääkö itse transsissa? Suosittelen ainakin yrittämään herätä.
“Ajattele kuin mentalisti” luennollani näytän, kuinka herkästi ihmismieli on ohjailtavissa ja kuinka hatara ymmärryksemme todellisuudesta lopulta on. Tehokas vuorovaikutus vaatii läsnäoloa ja tietoista empatiaa automaattisten prosessien sijaan.
Syksyn mediavierailuja
Syksy oli sen verran hektinen, ettei kaikista mediavierailuista ehtinyt aina tiedottaa. Tässä kuitenkin listaa muutamista oleellisimmista:
YLEn Aamussa käytiin juttelemassa kirjamme tiimoilta Peten kanssa. Haastattelun jälkeen vein juontaja Tommy Fräntiltä kellon ranteesta.
Kesäterassilla juteltiin mukavia Lorenz Backmanin ja Tuija Pehkosen kanssa. Haastattelun jälkeen myös improvisoitiin mentalismitemppu Peten kanssa, joka säikäytti Tuijan täysin.
Radio Rockilla höpöteltiin Huijauksen Anatomiasta.
SuomiPopilla myös.
Radio Aalloilla jatkettiin!
Kävin juttelemassa mentalismista, oluesta ja ties mistä Brewcats - Tytötkin Panee kiertolaispanimon Suplan vieraana.
Jäseneksi Suomen Taikapiiriin
Taikurimestari Solmu Mäkelä
Korvanappiini saapui juuri tieto, että minut hyväksyttiin Suomen Taikapiiri ry jäseneksi. On suuri kunnia olla osana vuodesta 1945 toimivaa yhdistystä, jonka historia on väkevä. Puheenjohtajana mm. toimi 34 vuotta eräskin Solmu Mäkelä (kuvassa). Yhdistyksen tehtävänä on ammatillisten ja taiteellisten perinteitten vaaliminen ja edistäminen.
Olen omalta osaltani yrittänyt tehdä kaikkeni suomalaisen taikuuden esiin nostamiseen mm. järjestämällä Suomen pitkäikäisintä taikuriklubia, Club Harhaa ja esimerkilläni rohkaissut muitakin perustamaan upeita taikaklubeja ympäri Suomen. Viraalivideot Magic for Dogs on tuonut suomalaista hulluutta maailmankartalle ja tuo edelleen, viimeksi eilen taas iso internetportaali lisensoi yhden videoista sivuilleen. Huijarit projektin kanssa olemme myös näyttäneet, että taikuus taipuu moneen ja kiinnostaa ihmisiä.
Tänä vuonna jatkan normaalisti yrityskeikkailua, jonka lisäksi luvassa Joku Juttu Siinä Oli - kiertue ympäri Suomea sekä mielenkiintoisia kuvioita ulkomaille. Kesällä pääsen luennoimaan ja esiintymään New Orleansissa ja muista kansainvälistymisjutuista tiedotan myöhemmin.
Taikuus elää!
Mundus Vult Decipi, Ergo Decipiatur
X
Jose
Viisi keikkaa Jouluun.
Pikkujoulukausi alkaa taas olla ohi. En ole ennen ollut jouluihmisiä, mutta pakko myöntää että viimeistään tuossa joulukuun alussa alkaa katse siintää joulun rauhaan. Kausi on meille esiintyjille se kiireisin vuodesta, monet tekevät kolmasosan vuoden keikoista muutaman viikon sisällä. Keikkoja napsautellaan auki kuin joulukalenterin luukkuja. Enää viisi keikkaa jouluun...
Itse tein reilu parikymmentä keikkaa marras-joulukuussa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän enää haluan tehdä kolmen keikan iltoja, joten tälle kaudelle olin sopinut useita kokoillan keikkoja juontoineen ja esityksineen. On paljon kivempaa keskittyä yhteen keikkaan kuin stressata aikatauluista, pysäköinneistä Helsingin keskustassa saati taksien saamisesta pikkujouluiltana. Tämän viikon perjantaina olisi luvassa kauden toinen kolmen keikan ilta. Palkkasin kuskikseni ystäväni välttääkseni sudenkuopat.
Vaikka esitys olisi sovittu alkavaksi 19.30 ja loppuvaksi 20.00, ei se tarvitse kuin yhden toimitusjohtajan pitämään se kuuluisa “viiden minuutin” puhe klo 19.25 joka loppuu viimein 19.45, että taikurin pakka on konkreettisesti sekaisin ja aikataulut uusittu. Toistaiseksi en ole yhdeltäkään keikalta ollut myöhässä enkä aio tälläkään viikolla olla.
Kilometrejä tuli myös paljon kuljettua niin omalla autolla kuin junalla. Juniin sellainen pikku vinkki, että paras hinta-laatusuhden on ravintolavaunun yläkerralla paikan suhteen. Paremmat penkit kuin extrapuolella ja hyvän tuurin sattuessa jopa oma nojatuoli jossa näköalat ulos.
Kilometrejä vilisee. Pimeyttä ja harmautta, perillä iloinen ja odottava yleisö. Pidetään hauskaa yhdessä reilu puoli tuntia, sitten he jäävät takaisin pitämään hauskaa, minä palaan pimeyteen. Olisi kiva tietää, mitä kaikkea esiintyjän päässä kemiallisesti tapahtuu esiintymisen aikana. Sen osaan kertoa, että uni kyllä tulee kotiin päästyään helposti, mutta usein herää parin tunnin päästä pirteänä miettimään keikan kulkua tai huomisia keikkoja. Mitä kollegojen kanssa olen asiasta jutellut, en ole asiassa yksin. Unilääkkeisiin en ole uskaltanut kajota, yritän pärjätä mindfulnessin ja mielikuvaharjoittelun avulla.
Keikkamatkoilla pientä lohtua toivat ässäarvat ja netticasinot, keikan jälkeen adrenaliineja purin Players Unknown Battlegrounds -pelissä. Kahdella edellä mainitusta olen vielä voitolla, jälkimmäisestä en.
Sijoitin syksyllä parhaisiin vastamelukuulokkeisiin, mitä rahalla saa. Sony WH-1000mx3 oli painonsa arvoinen hankinta kultaa. Yhdellä viikolla satuin sattumalta kolme kertaa junan lastenvaunuun. Päätös ei ollut minun, vaan VR:n järjestelmien. Lasten elämöinti ei haitannut, kun napsautti kuulokkeet päälle. Tämä ei ollut maksettu mainos.
Pienin keikka oli kymmenen ihmistä, suurimmalla yli tuhat. Paljon mustaa kahvia ja kivennäisvettä. Ne kuuluvat raideriini. Syödä yritin terveellisesti että jaksaisi. Salaattia, keittoja, kalaa. Hotelliöitä kertyi useita eikä hotellien aamiainen enää pitkään aikaan ole tuntunut hohdokkaalta. Jos se maksaa ekstraa, jätän aina väliin.
Tälle syksylle sattui myös kirjamme julkaisu. On ymmärrettävää, että kustantaja haluaa kirjan joulumarkkinoille. Joten ne vapaapäivät kun ei ollut keikkaa, olin promoamassa kirjaa jossain. Mutta palasina on leipä maailmalla ja yrittäjän pitää yrittää. Kirjaa onkin mennyt hyvin ja se on saanut hyvän vastaanoton. Löytyy kirjakaupoista sekä suoraan minun kauttani, näiden sivujen “kauppa” kohdasta. Laitan nimmarin oheen.
Vielä tämä viikko painetaan, keikkoja neljä. Ensi viikolla Club Harha HKI ja sitten joulun viettoon. Tammikuun vietän pitkälti ulkomailla, lähinnä lomaillen ja akkuja lataillen mutta pari keikkaakin pääsen vetämään legendaarisella Iskelmän stagella Playa Del Inglesissä. Samalla viikolla saman lavan valloittaa Frederik. Yritän ottaa meistä yhteiskuvan teidän iloksenne (laittakaa Instagram seurantaan). Paikka on muuten oikeasti todella mainio esiintyjän kannalta. Ainakaan edellisellä keikallani ei ollut edes humalaisia yleisössä. Mielelläni menen uudestaan.
Muistakaa pyhittää Joulu lähimmäisille, niille on aina liian vähän aikaa. Joulun taika tulee omista rituaaleista ja tavoista, joten tehkää siitä oman näköisenne.
Kuinka kokea hallusinaatio 10 minuutissa ilman päihteitä?
Aivomme ovat alttiita erilaisille hallusinaatioille jopa ilman minkäänlaisia päihteitä. Hallusinaatioita pystyy myös aiheuttamaan itselleen. Yksi kiinnostava, joskin hiukan pelottava hallusinaatio on niin kutsuttu "Bloody Mary illuusio". Illuusiossa omat kasvot muuttuvat oudoiksi, toisen ihmisen kasvoiksi tai jopa eläimen tai hirviön kasvoiksi. Ilmiötä tutkinut psykologi Giovanni Caputo totesi että ilmiö toimi useimmilla koehenkilöillä vähintäänkin oudosti ja joillain todella häiritsevästi. Jotkut näkivät vain omien kasvojensa vääntyilevän, toiset omien kasvojensa tilalla vanhempiensa kasvot, kuolleen sukulaisen, lapsen tai eläimen.
Illuusio toimii näin: tuijota hämärässä huoneessa peiliin kymmenisen minuuttia. Minuutti minuutilta kasvosi alkavat vääristyä ja hakea erilaisia muotoja. Yleensä noin kymmenen minuutin kohdalla kasvot saattavat näyttää täysin toisen ihmisen, tai olennon kasvoilta.
Ilmiö on hyvä esimerkki aivojemme mieltymyksestä hahmontunnistukseen ja visuaalisen informaation täydentämiseen mielikuvituksella. Kun silmämme väsyvät hämärässä, alkavat aivomme täyttää puuttuvaa informaatiota keksimällä asioita. Ilmiön vuoksi ihmiset ovat taipuvaisia näkemään kasvoja siellä missä niitä ei ole, kuten kummituskasvoja valokuvissa tai Jeesuksia paahtoleivässä.
Ilmiö toimii myös pariharrastuksena. Kymmenen minuuttia silmiin tuijottamista hämärässä kuulostaa romanttiselta, mutta kannattaa varautua kokemukseen jossa kumppanisi tai kaverisi kasvojen tilalla tuijottaa vastaan jokin täysin vieras olento...
Hommaa laatikko ennen kuin alat ajattelemaan sen ulkopuolelta
En oikeastaan ole koskaan osannut mitään muuta hyvin, kuin asioita, jotka liittyvät luovuuteen. Mainostoimistohommat, työvalmentajan työ sekä tietenkin nykyiset hommat mentalistina, taikurina, juontajana ja kouluttajana liittyvät kaikki oleellisesti luovuuteen.
Työssäni esiintyjänä ajattelen luovasti suurimman osan ajastani. Suunnittelen temppuja, ohjelmia, käsikirjoituksia, videoita, klubeja, koulutuksia ja ties mitä. Ajattelen laatikon ulkopuolelta, sisäpuolelta ja ilman laatikkoa.
Joku tokaisi minulle joskus, että on varmasti ihanaa kun on noin luova ammatti. Voi ajatella vapaasti. Ihanaa se kyllä on, mutta ei vapaata. En nimittäin usko, että vapaus on hyvä luovuuden lähde. Ainakin omalla kohdallani luovuus alkaa kukoistaa vasta kun sitä rajoitetaan.
Nuorena kollina tein musiikkia tietokoneavusteisesti. Amiga 500 tietokone Fast Tracker ohjelmalla avasi maailman musiikin luomiseen muuten soittotaidottomalle taiteilijalle. Aluksi ohjelmassa oli neljä ääniraitaa, jolle säveltää. Yhdelle rummut, toiselle basso, kolmannelle syntikka ja neljännelle ehkä kitara. Neljä raitaa oli mahtava rajoite musiikinteon opetteluun, koska se rajoitti luovuutta. Neljä raitaa oli haaste. Älyllinen ja taiteellinen. Yhdelle raidalle saattoi saada jopa rummut ja basson kun oikein kikkaili ja mietti.
Samalla tavalla rajoitteita voittivat jo kauan sitten esimerkiksi The Beatles ja Queen, jotka nauhoittivat neli- ja kasiraitureilla massiivisia teoksia ns. Multitracking tekniikalla.
Myöhemmin ohjelmaan tuli neljä raitaa lisää, jolloin tuntui kuin joulu olisi tullut teknomaailmaani. Kahdeksalle raidalle saa jo vaikka mitä! Vuosien mittaan laitteet ja ohjelmat paranivat ja raidat lisääntyivät. Nykyisin musiikkiohjelmissa on raitoja loputtomasti.
Tanskalaiset elokuvaohjaajat Lars von Trier, Thomas Vinterberg, Kristian Levring ja Søren Kragh-Jacobsen lanseerasivat vuonna 1995 elokuvan taiteellisen suuntauksen, Dogma 95:n.
Dogman perimmäinen tehtävä oli rajoittaa ohjaajan luovuutta elokuvan sisällön kirkastamiseksi.
Dogma 95:n sääntöjä oli:
- Elokuva tulee kuvata vain aidoilla kuvauspaikoilla. Rekvisiittaa tai lavasteita ei saa tuoda paikalle. (Jos tiettyä esinettä tarvitaan juonen kannalta, kuvauspaikka on valittava niin että sellainen löytyy valmiina.)
- Ääntä ei saa tuottaa kuvista irrallaan, tai päinvastoin. (Musiikkia ei saa lisätä elokuvaan jälkeenpäin, vaan sitä saa kuulua elokuvassa vain, jos sitä sattuu kuulumaan kuvaustilanteessa taustalla.)
- Kameran kuuluu olla käsivaralla. Vain kehon aikaansaama kameran liike tai vakaus on sallittua. (Ei ole sallittua kuvata jalustalta tai muulta tuelta. On kuvattava paikassa, jossa kuvattavat tapahtumat tapahtuvat.)
- On käytettävä värifilmiä. Erityistä elokuvavalaistusta ei saa käyttää. (Yhden kameraan liitetyn valaisimen käyttö on sallittu. Alivalottuneet kohtaukset on leikattava pois.)
- Optiset tehosteet ja suotimet ovat kiellettyjä.
- Elokuvassa ei saa olla pinnallista toimintaa. (Murhat, aseet, ja niin edelleen ovat kiellettyjä.)
- Ajalliset ja paikalliset siirtymät eivät ole sallittuja. (Elokuvan on tapahduttava tässä ja nyt, ikään kuin reaaliajassa.)
- Genre-elokuvat eivät ole sallittuja.
- Elokuva pitää siirtää 35 millimetrin filmille käyttäen normaalia 4:3 kuvasuhdetta. (Aiemmin sääntö vaati, että elokuva on myös kuvattava 35 mm filmille, mutta sääntöä löysättiin pienen budjetin elokuvien tekemisen helpottamiseksi.)
- Ohjaajaa ei saa mainita elokuvan tiedoissa.
Pitkälti Dogman ansiosta tanskalainen elokuva nousi maailmanmaineeseen.
Tarina kertoo, että Ernest Hemingway löi kavereidensa kanssa vedon siitä, että hän pystyy kirjoittamaan puhuttelevan tarinan kuudella sanalla. Hemingway voitti vedon. Kuusi valittua sanaa kuului:
“For sale: baby shoes, never worn”
Tarina innoitti Smith-lehteä pyytämään lukijoiltaan elämäkertoja tiivistettynä kuuteen sanaan. Kuuden sanan elämäkertoja vastaanotettiin niin tunnetuilta kuin vähemmän tunnetuilta ihmisiltä. Muutamia esimerkkejä tarinoista:
Well, I thought it was funny. — Stephen Colbert
Couldn’t cope so I wrote songs. — Aimee Mann
Grumpy old soundman needs love, too. — Lennie Rosengard
Painful nerd kid, happy nerd adult. — Linda Williamson
No future, no past. Not lost. — Matt Brensilver
Millainen olisi sinun kuuden sanan elämäkerta?
“Aivan mieletön show! Kolme roolia yhdessä miehessä; mentalisti, taikuri ja stand up -koomikko. Vieraat kiittelivät vielä seuraavanakin päivänä huikeasta esityksestä. ”
— Emmi Sipilä, project manager, Kouta Media Oy
Pikkujoulukeikkoja myydään nyt kovaa vauhtia. Joko sinun yritykselläsi on varattuna takuuvarma viihdenumero? Katso tarjoamani ohjelmat ja kysy tarjous, vastaus alle tunnissa.
Huippumentalistit kokoontuivat noitakaupunki Salemissa
Minulla on kunnia kuulua ainoana suomalaisena Poskiparran Peten lisäksi kansainväliseen Psychic Entertainers Association -järjestöön. P.E.A on mentalistien, hypnotisoijien ja eettisten psyykikkojen kattojärjestö, johon kuuluu reilu parisataa alan ammattilaista ympäri maailman. Tänä vuonna Meeting of Minds -kongressi järjestettiin noitahistoriastaan tunnetussa kaupungissa, Massachusettsin Salemissa. Ennen kongressia vietin muutaman päivän Bostonissa. Upea kaupunki ja todella hyvää ruokaa. Sääkin helli, lämpöä oli päivisin yli 30 astetta.
Salem sijaitsee noin puolen tunnin matkan päässä Bostonista ja siellä asuu noin 41 000 asukasta. 1692 Salemissa tapettiin 19 ihmistä noituudesta epäiltynä hirttämällä, jonka lisäksi useita noitaepäiltyjä kuoli vankiloissa. Tänä päivänä Salem elää noituudesta ja pikkukaupungista löytyykin noitamuseita, kummitustaloja ja lukuisia noituusrihkamaa tarjoavia kauppoja sekä ennustajia. Kaupungissa näkyy paradoksaalisesti vahvana myös eri uskonnot. Kaduilla pyörii jehovantodistajia, kristittyjä ja mormoneja tarjoamassa pelastusta noituuden ja pahan palvelemiselta.
Meeting of the Minds kongressi pidettiin upeassa ja historiallisessa Hawthornen hotellissa, joka tarjosi kivaa kontrastia Bostonin ultramoderniin hipsterhotelliin, Aloftiin. Jenkkiläiseen tyyliin hotellin tekniikka, kuten äänentoisto ei ollut aivan terävintä kärkeä, mutta puitteet olivat vaikuttavat. Virallisesti kongressi alkoi sunnuntaina, mutta jo lauantai-illan etkobileisiin oli saapunut tuttuja naamoja ympäri maailman. Suurin osa mentalisteista oli jenkkejä, mutta paikalla oli myös tekijöitä mm. Skotlannista, Jerusalemista ja Saksasta. Näin alalla toimivan näkökulmasta oli upeaa tavata alan legendoja, joiden kehittämät temput ja metodit ovat alamme kulmakiviä.
Päivät vietimme luennoilla oppien uutta ja löytäen vanhaan uusia näkökulmia. Tietoa tuli paljon ja inspiraatiota sitäkin enemmän. Materiaalia jäi käteen niin paljon, että uuden shown sisältö alkaa olla kasassa. Uusia numeroita nähdään yrityskeikoillani sekä julkisissa tilaisuuksissa jo syksyllä.
Jouduin valitettavasti poistumaan kongressista ennen loppugaalaa keikkakiireiden vuoksi, olin buukattu viihdyttämään VIP vieraita Oulun SuomiPop-festivaaleille. Loppugaalassa palkittiin alan korkeimmalla tunnustuksella, Dunninger Awardilla loistava skotlantilainen mentalisti Colin Cloud. Onneksi ehdin nähdä miehen esityksen kongressin iltajuhlassa, todella vaikuttavaa esiintymistä ja huikeaa mentalismia. Mies on tunnettu esimerkiksi America’s got Talent -ohjelmasta, jossa mies pääsi aivan finaaliin saakka.
Mentalismi on melko yksinäinen laji ja ainoa asia mitä kaipaan “oikeasta” työelämästä on työkaverit. On hienoa tavata kollegoita, vaihtaa ajatuksia ja tuulettaa päätä keikkaelämän plussista ja miinuksista. Seuraavaksi alan käsikirjoittamaan, rakentamaan ja harjoittelemaan uusia numeroita ja odotan innolla, että pääsen niitä teille syksyllä esittämään. Leuat tulevat putoilemaan varmasti!
Laurel, Yanny? Miksi ääniharhat toimivat?
Viime päivinä sosiaalisissa medioissa on kiertänyt ääni-illuusio, jossa kuuluttajaääni sanoo Laurel tai Yanny, tai aivan jotain muuta. Ihmiset ovat hämmentyneitä kun samassa tilassa, samoilla kaiuttimilla ihmiset kuulevat äänen eri tavoin.
Miksi toiset sitten kuulevat Laurel ja toiset Yanny? Ääninäytteessä ei oikeastaan sanota kumpaakaan. Niin kutsuttu priming-efekti (suomenkielellä ytimekkäästi "implisiittinen alustusmuisti") on ilmiön ensimmäinen syy. Priming tarkoittaa tietynlaista virittäytymistä. Kun meille kerrotaan, kuuletko Laurel vai Yanny, viritymme jo valmiiksi kuulemaan jommankumman.
Ääninäytteessä on tavallaan kummatkin ääntelyt, mutta Yanny korkeammilla äänitaajuuksilla kuin Laurel. Tästä voisi vetää johtopäätöksen, että vanhemmat ihmiset kuulevat lähtökohtaisesti Laurel ja nuoremmat Yanny.
Virittäytymistä voit testa hyvin tällä äänipätkällä. Voit ensin päättää, haluatko kuulla "Brainstorm" vai "Green needle", jonka jälkeen soittaessasi äänipätkän kuulet ennalta valitsemasi äänen. Hullua!
Ellen DeGeneres esitti ohjelmassaan myös hauskan pätkän joka näyttää hyvin, kuinka aivomme käsittelevät äänidataa. Pätkässä kuulet aluksi robottiäänellä mölinää, mutta kun ääni toistetaan selkeänä, alkaa robottiäänikin kuulostamaan täysin järkevältä. Aivomme siis oppivat tunnistamaan lauseen kohinan seasta. Aivan pimeetä!
Tein myös itse muutama vuosi sitten videon, jossa demonstroin erästä ääni-illuusiota, niin kutsuttua McGurk efektiä. Tämä harha liittyy siihen, kuinka aivomme prosessoivat ääntä ja visuaalista informaatiota. Visuaalinen informaatio on tärkeämpää, joten se yliajaa ääni-informaation ja aivomme keksivät ääniä aivan itse. Älytöntä!