Taiteilijaelämää, osa 5

8.15 Herään. Kahvia. Tänään olisi keikka Kajaanissa asti, joten käyn vielä läpi keikkakamoja ettei mitään unohtuisi kotiin.

9.20 Työhuoneelle. Tykkään tehdä räätälöityjä juttuja keikoille ja tänään ajattelin naurattaa yleisöä Kajaani-vitsillä, johon tarvitsen tietynlaisen tulostuksen. Työhuoneella on A3-tulostin, jota tähän tarvitsen. Tulostin ei tietenkään toimi kerrasta, joten kiroilen ja mietin tulostimen heittämistä ikkunasta. Tulostimen onneksi tilassa ei ole ikkunaa.

11.15 Junaan.

13.00 Lentokentällä. Syön överihintaisen hummus-leivän. Tsekkailen ensi viikon keikan detaljeja. Juonnan robotiikkaseminaarin keskiviikkona ja näihin on hyvä valmistautua kunnolla.

15.00 Lentokoneeseen. Pieni potkurikone, vanha mutta sympaattinen. Eiköhän tällä Kajaaniin asti päästä. Paikkani on koneen edessä ja jalkatilaa runsaasti. Mukava yllätys, näin pitkillä raajoilla lentomatkat ovat yleensä melko tuskaisia. Otan hyvän asennon ja nukahdan jo ennen nousua. Nukun koko matkan, välillä heräten huonoon asentoon.

17.00 Saavun Kajaaniin. Tampereen hellepäivä vaihtui hetkessä kylmään ja sateiseen harmauteen. Kajaanin lentokenttä on pieni, kuin pienen kylän bussiasema. Keikan tilaajan puoliso on tullut minua vastaan ja heittää hotellille. Katselen ikkunasta Kajaanin harmaata maisemaa. Näyttäisi paremmalta aurinkoisella säällä.

17.15 Hotellilla. Sokos Hotel Valjus on toinen Kajaanin hotelleista. Respa on sympaattinen ja kehuu paitaani. Lainaan häneltä liimapuikon, koska joudun vielä hiukan askartelemaan keikkaa varten.

Syön hotellin ravintolassa kehnoa jokirapuwokkia ja menen huoneeseeni valmistautumaan keikkaan. Hotelli on vähän nuhjuinen, kuten maakuntahotellit tapaavat olla. Huone on kuitenkin aivan ok ja kylppäri remontoitu siistiksi lähiaikoina. Laitan TV:n päälle ja katselen Shark Tankia samalla kun viritttelen kamoja kuntoon. 

19.15 Otan taksin keikkapaikalle. Keikan tilaaja on vanha tuttu, aiemmin ohjelmatoimistossa työskennellyt Emmi, joten tiedän olevani hyvissä käsissä. Olen pitkin päivää laitellut Whatsappilla mitä ihmeellisempiä pyyntöjä koskien esiintymistilaa ja laitteita. Yleensä en mahda näille mitään, mutta nyt tiedän että Emmi delivers joten uskallan pyytää.

19.30 Mestoilla. Minut johdatetaan bäkkärille. Raiderini on luettu, sillä paikalla on vettä ja mustaa kahvia. Käyn vielä laittamassa taustamusiikkisoittimeni äänentoistoon ja tarvittavat kamat lavalle. Ihmiset eivät tiedä, kuka tänään esiintyy tai mitä on luvassa. Tässä on hyvät ja huonot puolet. Toisaalta pääsee yllättämään jengiä, toisaalta alku ottaa aina aikansa että porukka alkaa hiffata mistä on kyse. Harva on nähnyt taikuria, saati mentalismia joten ensimmäiset jutut saa syöttää lusikalla jengille.

20.05 Keikka alkaa. Yleisönä on mainostoimistoväkeä. Nuorekasta porukkaa sopivassa rentousasteessa. En näe yhtään humalaista, mutta sopivasti innosta kiilteleviä silmäpareja kylläkin. Pientä jännitystä alkuun yleisön puolelta, mutta pikkuhiljaa väki alkaa rennota. 

Meno paranee koko ajan loppua kohden. Kajaani lämpenee hitaasti mutta varmasti. Saan encore-aplodit ja teen vielä pari ekstratemppua. Päätän shown tyytyväisenä - tänään oli kivaa sekä yleisöllä että esiintyjällä. Setin jälkeen ihmiset tulevat juttelemaan. Näytän heille vielä muutamia korttitemppuja ja jokaisen jälkeen kuuluu “Näytä vielä yks!”

Jätän kovimman jutun viimeiseksi, kiitän ja alan pakata kamojani. Parempi jättää pieni nälkä kuin ähky.

Kajaanissa asuva taikuri Raimo Lusma huomasi Facebookista, että olen keikalla kaupungissa ja kysyi, voitaisiinko nähdä. Ehdotan olutravintolaa hotellini lähellä ja sovimme tapaavamme siellä. Heitän keikkakamat hotellille, vaihdan keikkakengät maihareihin ja pikkutakin nahkatakkiin. Kävelen olutravintola Hospoda Korunaan jossa näyttäisi olevan kelpo valikoima oluita. Olen kuitenkin tylsä ja otan London Priden hanasta. Oluiden suhteen tykkään aika perusjutuista. Erikoisuudet ovat toki mielenkiintoisia mutta keikan jälkeen harvoin kiinnostaa mitään kanelistoutia imailla.

Ihmiset hiukan tuijottelevat, kuten pienissä kaupungeissa aina. Menen tyhjään pöytään, jossa penkillä lippalakki. Mietin, onko tämä Kajaanilaisten salainen tapa varata pöytä ja tuleeko kohta turpaan, vai onko lakki vaan unohdettu. Minua varoitettiin, että Kajaanissa saa helposti pataan. Luen Iltasanomia ja hörpin London Pridea. 

Nuori mies lähestyy pöytääni sanaa sanomatta ja vie lippalakin mennessään, kuin varkain.

Raimo saapuu paikalle. Hän on aikoinaan kysellyt mahdollisuuksia esiintyä Club Harhassa, mutta en mielellään ota Harhaan esiintyjiä joita en ole itse nähnyt.  Juttelemme niitä näitä ja näytän Raimolle pari korttitemppuani. Tiskillä hengaileva keski-ikäinen nainen seuraa toimintaamme tiiviisti. Hetken päästä hän tulee kysymään, että mitä ihmettä me teemme. Näytän naiselle pari mentalismitemppua ja hän on aivan ihmeissään. Näissä epävirallisissa closeup-tilanteissa on hienoa, kun voi vetää ihan täysillä ja ilman huumoria tai showta. Aidolta tuntuva ajatusten lukeminen voi olla hyvin väkevä kokemus. Nainen ei pysty käsittelemään, mitä tapahtuu. Pyysin häntä ajattelemaan jotain hänelle tärkeää ihmistä, jonka jälkeen kerroin erilaisia yksityiskohtia tästä ihmisestä ja lopuksi kysyin, onko henkilö jota hän ajatteli nimeltään Paavo. Nimi täsmäsi ja nainen oli aivan ymmyrkäisenä. Hän kertoi, että minusta hehkuu jotain mystistä tietoa. En väittänyt vastaan.

Raimo näytti naiselle erittäin hienon ja hyvin esitetyn korttitempun ja vakuutuin miehen tasosta. Paitsi hyvä tekniikka, oli Raimon esiintyminen ainakin näin closeup-tilanteessa hyvää tasoa.

Nainen lähtee pöydästä hämmentyneenä ja meitä vähän naurattaa. Juttelemme vielä tovin taikurijuttuja ja juon toisen oluen, Fullers ESB:n, joka on London Priden isoveli.  Oluen jälkeen lähden takaisin hotellille Hesen kautta. Raimo lähtee vielä seuraksi ja toivotan miehen tervetulleeksi esiintymään Club Harhaan syksyllä. Otan hampurilaisen mukaan ja menen hotellille. Katselen teeveetä ja selailen kanavia. TV5:ltä tulee pornoa. Meno on halpaa ja väkinäistä, mitään eroottista pätkässä ei ole. Vaihdan kanavan Kanadan rajalle-ohjelmaan, jossa paikalliset viranomaiset kuumottelevat huumemuuleja ja satunnaisia turisteja, jotka ovat eksyneet väärälle puolelle. Tällaiset ohjelmat ovat kiinnostavaa seurattavaa elekielen, kehonkielen ja ilmeiden kannalta. 

00:30 Menen nukkumaan. Yritän kuunnella podcastia Aleister Crowleysta mutta nukahdan muutamassa minuutissa.