DISCLAIMER: Älä koskaan kokeile mitään näistä kotona, tai missään muuallakaan. Tässä kirjoituksessa kuvatut asiat ovat hengenvaarallisia.

[youtube=://www.youtube.com/watch?v=cW_EB0yBS5c&w=640&h=480]

Miksi kukaan nielisi miekkaa, saati eläviä sammakoita?

En ole itse kiinnostunut tekemään ns. fakiiritemppuja, mutta olen aina ollut hyvin kiinnostunut tästä marginaalisesta tivoliviihteen genrestä ja ihmisistä, jotka sitä esittävät. Kehon vieminen äärirajoille on kiehtovaa makaaberilla tavalla ja etenkin esiintyjän näkökulmasta katsottuna, näiden asioiden harjoittelu kiinnostaa minua varsin paljon. Lisäksi aidosti hyvät esiintyjät osaavat luoda fakiirijutuista kiehtovan ja hyvän shown, jonka ainoa funktio ei ole ällöttää yleisöä.

Viime vuoden puolella saimme Club Harhaan esiintymään Jari Tapanaisen, joka on yksi  Suomen harvoja miekannielijöitä ja fakiireja. Jari mm. työnsi sukkapuikon kämmenestään läpi. Kyselin Jarilta shown jälkeen, että miten ihmeessä hän alkoi treenata kyseistä asiaa, ja miltä ensimmäinen kerta tuntui psykologisesti. Jari ei ole mikään friikkisirkuksen kasvatti, vaan lupsakka savolainen, jolla vaan sattuu olemaan hiukan oudompia harrastuksia.

“Mie olin niin varma että tuosta se vaan mennöö läpi, ku olinna lukenu lääkärikirjoista että tuossa se on semmoi kohta, ettei miä hermoihin tai issoihin suoniin”

Okei.

[youtube=://www.youtube.com/watch?v=g0fylxoxC_o&w=854&h=480]

Yksi omituisimmista fakiiritempuista on nk. puklufakiirius, eli asioiden nieleminen ja niiden tahdosta ylös puklaaminen. Eräs legendaarisimmista puklufakiireista, Hadji Ali, kehitti esityksen jossa hän ensin juo aivan käsittämättömän määrän vettä, sylkee sitä sitten vatsastaan tahdonalaisesti, juo päälle vähän kerosiinia (kerosiini on kevyempää kuin vesi, joten se jää vatsalaukkuun päällimmäiseksi!) ja sytyttää tämän avulla nukkekodin tuleen. Sitten kun kerosiini loppuu vatsalaukusta, voikin Ali taas sylkeä vettä ja sammuttaa aiheuttaneensa tulipalon.

Jännä show.

Kuulemma pahin osio kyseisessä jutussa on tolkuttoman vesimäärän nieleminen. Liika vesikin voi tappaa, ja nopeasti nautittuna isot määrät vettä aiheuttaa hirveän olon, jossa tunnet kuolevasi. Lisäksi elimistö yrittää hyvin aktiivisesti poistaa veden kaikkia reittejä pitkin. Kuvittele tekeväsi tätä lavalla, ihmisten edessä!

Hadji Alin hienoja(!?) taitoja ylläpitää hyvinkin tunnettu taikuri David Blaine. Blaine on opetellut nielemään eläviä sammakoita, jonka jälkeen hän sitten voi “päästellä” sammakoita suustaan. Toistan, päästellä sammakoita suustaan.

Vatsahapot pitää toki neutralisoida ennen esitystä ja tähän puklufakiireilla on omat konstinsa, käsittääkseni jotain kemiallista asiaan liittyy. Sammakot tulevat kuulemma mielellään ylös, joten tuossa kurkun vaiheilla ei tarvitse hirveästi edes auttaa, sen verran vikkeliä epeleitä ovat, eikä vatsalaukussa majailu pidempiä aikoja sammakoita kiinnosta.

[youtube=://www.youtube.com/watch?v=8oR4YBivQjg&w=854&h=480]

Puklufakiirien lisäksi on toki olemassa nielufakiirit. Näistä tunnetuin lienee Stevie Starr, joka nieleskelee kuivana esimerkiksi golfpalloja, rubikinkuutioita, sormuksia ja lukkoja.

Fakiiritempuissa on aina se ongelma, ettei yleisö tahdo uskoa demonstraatioiden olevan aitoja. Näin taikuuden sisäpiiriläisenä sitä taas tietää, että kyllä ne miekat aidosti niellään, sukkapuikko menee kämmenestä läpi ja sammakot tulee vatsalaukusta. Tässä tapauksessa tieto todellakin vaan lisää tuskaa.

"Kuinka ajatuksia luetaan?" -luennollani kerron muun muassa, kuinka todennäköisyyksiä ja kokemusta yhdistämällä voidaan tietää ihmisestä yllättäviäkin asioita.  En usko telepatiaan, mutta kokemuspohjaa, havainnointikykyä ja todennäköisyyksiä yhdistämällä voidaan päästä lähelle selvänäkemiseltä vaikuttavaa ilmiötä. Kyseessä on ns. valistunut arvaus, jossa arvaaja kerää todennäköisyyksiä itselleen käyttäen ihmistuntemusta, havainnointikykyä sekä statistiikkaa.

Eri ammattikunnilla on omat kokemuspohjansa joita hyödyntää. Autonmyyjä tunnistaa potentiaalisen asiakkaan kävelytyylistä, taikuri tietää missä kohtaa katsoja katsoo toisaalle ja mentalistilla on hallussaan tietopaketti ihmisten yleisimmistä valinnoista.

Pelkästään todennäköisyyksillä ei kuitenkaan luoda hyvää showta. Usein katsojien ensimmäinen arvaus onkin "ehkä kaikki valitsevat juuri asian X ensimmäisenä". Ihmisten ensimmäisistä valinnoista voi silti olla mentalistillekin hyötyä ja psykologisena ilmiönä ne ovat huikean kiinnostavaa muillekin.

Mentalismialan kirjoista löytyy paljon materiaalia, jossa listataan yleisimpiä ihmisten ajattelemia asioita. Olen kuitenkin huomannut, että esimerkiksi suomalaiset valitsevat usein aivan eri asioita kuin yhdysvaltalaiset. 

Tästä nousikin mieleeni idea. Haluan kysyä mahdollisimman monelta suomalaiselta, mitä hänelle tulee mieleen ensimmäisenä erilaisista yksinkertaisista asioista. Älä siis mieti liikaa vastatessasi kysymyksiin, vaan ammu lonkalta. Lupaan julkaista tulokset blogissani muidenkin ihmeteltäväksi. Ja jotta saataisiin otanta riittäväksi, olisi ihanaa jos jakaisit tätä sivua muillekin.

Kyselyyn vastanneiden kesken arvotaan kaksi lippua vapaavalintaiseen Club Harhaan tänä vuonna.

Vastaa lonkalta, mitä ensimmäisenä tulee mieleen?

Numero välillä 1-10

Kaksinumeroinen luku

Väri

Pelikortti

Euroopan maa

Työkalu

Kuukausi

Kaupunki Suomessa

Kukka

Soitin

Elokuva, jonka kaikki tietää

Bändi, jonka kaikki tietää

Kiitos!

Sähköpostiosoitteesi, jos haluat osallistua kilpailuun

Thank you!

Tilaa blogi

Jos haluat että sinulle meilataan kun julkaisen uuden blogin, kerro sähköpostisi

Email Address

Sign Up

Emme spämmää.

Thank you!

Kuka Jose?

Esiinnyn enimmäkseen mentalistin roolissa, viihdyttäen ihmisiä, mutta erilaiset puheet, luennot ja esitykset ovat myös tuttua kauraa Teen yrityksille räätälöityjä, viihteellisiä esityksiä sekä luennoin esimerkiksi ihmisten tulkitsemisesta ja sissimarkkinoinnista. Olen myös päässyt näkemään lukuisia hyviä, sekä huonoja puhujia eri tapahtumissa. Tässä kuuden kohdan lista muistiinpanoista ja kokemuksistani koottuina. Ota haltuun ja ole parempi esiintyjä.

Lämmittele

[youtube=://www.youtube.com/watch?v=Q5hS7eukUbQ&w=854&h=480]

[youtube=://www.youtube.com/watch?v=AuKAwGoV8BY&w=854&h=480]

Lämmittele keho ja mieli ennen esiintymistä. Äänenavaus on itselleni ehdoton - kun ääni kulkee ja puhe muodostuu sujuvasti, on huomattavasti helpompaa puhua. Kokemattomat esiintyjät unohtavat hengittää puhuessaan. Hapenpuute taas vaikeuttaa kaikkea, ajatustyötä ja rentoutumista. Rentoutunut esiintyjä rentouttaa yleisön ja häntä on helppo katsoa. Hyvän esiintyjän rentous tulee kokemuksesta. Kokemusta ei voi korvata millään, mutta esiintymistään saa paremmaksi rentoutumalla tietoisesti.

Esiintymisen neljä ulottuvuutta

Useat esiintyjät osaavat ottaa lavan haltuun, harvemmat koko tilan. Usea hyväkin esiintyjä esiintyy eturiville, jolloin kontakti takarivin katsojiin jää vaisuksi. Hahmota tila mielellään ennen esiintymistä. Käy lavalla, mittaa lava ottamalla askeleita lavan takaosasta etuosaan ja sivusta sivuun. Tämä auttaa mieltäsi hahmottamaan esiintymistilaa ja tekemään sen tutummaksi. Lavan mittaamisen jälkeen käy katseellasi huone lavan etuosasta peräseinään asti. Kuvittele ottavasi katsekontaktia eturivistä takariviin. Hyvin isoissa tiloissa katsekontaktin ottaminen peräpenkeille on mahdotonta, mutta se voi silti yleisöstä katsoen näyttää siltä.

Fysiikan mukaan neljäs ulottuvuus on aika. Pidä kiinni annetusta esiintymisajasta. Huolehdi, että sinulla on esityksen aikana kello näkyvillä ja seuraa ajan kulkua. Mieti ennalta, mitä teet jos aikasi ei meinaa riittää tai jos sitä on liikaa. Katso esityksestäsi etukäteen kohdat, jotka voit pudottaa pois mikäli kiire tulee. Samoin mieti myös täytemateriaalia varalle. Hyvä esitys on mielellään hiukan liian lyhyt kuin liian pitkä. On parempi jättää kuulijoille nälkä kuin ähky.

Tekniikka voi pilata esityksesi

Tutustu mahdolliseen esitystekniikkaan hyvissä ajoin ennen esitystä. Käytän itse showssani yleensä omaa headsetmikrofonia, poislukien isojen ohjelmatoimistojen keikat joiden tekniikkaan voin luottaa. Huonosti istuva headsetmikrofoni saattaa alkaa liikkumaan paikaltaan kesken esityksen tai kiertää. Tekniikan kanssa tappelu on yllättävän yleinen ongelma, jolla pilataan moni muuten hyvä esitys.

Jos käytät mikrofonia, tutustu siihen ennen esitystä. Käsimikrofonia pidetään suulla, ei rinnalla.

Jos käytät Powerpointia tai muuta esitystekniikkaa, varmista hyvissä ajoin että kaikki toimii. Kuulostaa itsestäänselvältä, mutta silti näen toistuvasti esityksiä, joissa ensimmäinen kymmenen minuuttia käytetään tietokoneen kanssa taisteluun. Tietokone saattaa päättää aloittaa päivittämisensä esityksesi alussa, tai ruudunsäästäjä yllättää kesken esityksen. Niin ja mikähän tämä Emilian koneen salasana sitten olikaan…

Tee Powerpoint-kalvoistasi selkeät. Älä toista asioita, jotka jo näkyvät kalvossa. Kalvojen tehtävä on tukea ja rytmittää esitystä, ei listata puhettasi rivi riviltä. Yleisö voi seurata yhtä asiaa kerrallaan, puhettasi tai valkokangasta. Mieti aina, miten puheesi tukee kalvoja, tai kalvot puhettasi. Jos molemmat puhuu samaa asiaa, jutussa ei ole järkeä: yleisö voisi lukea samat asiat Internetistä. Mieti myös esitystäsi graafisesti. Selkeys on tärkeintä, unohda koristelut ja krumeluurit.
 

Tarinat jäävät mieleen, data ei.

Ihminen pitää tarinoista. Hyvät puhujat käyttävät tarinoita luodakseen tunteita ja rakentaakseen muistisillan faktoille. Jos keksit omaan elämääsi liittyvän tarinan, joka liittyy aiheeseen, käytä sitä. Jos et, etsi asiaan liittyvä kiinnostava anekdootti.  Vaikkei tarinaa olisi, on hyvä sitoa asiaa omaan elämään. Juhana Torkki kehottaa kirjassaan Puhevalta käyttöön kysymään itseltä: mistä olen kuuntelijoilleni kiitollinen? Pelkkä ajatustyö saattaa valmistella oikeaan mielentilaan, joka taas välittyy esitykseesi positiivisesti.
 

[youtube=://www.youtube.com/watch?v=8S0FDjFBj8o&w=854&h=480]

Mutta mitä niillä käsillä tehdään?

Liikuta niitä. Käsillä voi rytmittää ja värittää puhetta. Kehonkielen tulee olla hillittyä pienelle yleisölle, överimpää isoille saleille. Pidä taukoja. Hyvät puhujat uskaltavat pitää puheessaan taukoja. Jos et usko, katso vaikka Barack Obamaa. Tauot luovat dramatiikkaa ja antavat aikaa yleisölle miettiä jotain tärkeää kohtaa puheessasi.

Hyvässä puheessa on paljon muutakin kuin puhe. Suosittelen lämpimästi katsomaan Will Stephenin loistavan esityksen hyvästä puheesta ilman minkäänlaista sisältöä.
 

Rakasta yleisöäsi

Sinun ei tarvitse rakastaa ihmisiä yleisössäsi päivää ennen esitystä, eikä sen jälkeen, mutta lavalla ollessasi yleisöstä välittäminen välittyy. Itse katson yleisöä ennen keikkaa ja luon heistä positiivisia mielikuvia. Katson ihmisiä yksi kerrallaan. Hyviä tyyppejä, tästä tulee hauskaa. Tässä on myös kyse mielikuvaharjoitteesta, jolla peikko muutetaan keijuksi. Jos onnistut pitämään yleisöstäsi ennen lavalle astumista, tulet esiintymään paremmin kuin pelkäämällä sitä.

Ja viimein, showbisneksen ensimmäinen sääntö: Katso yleisöä silmiin ja puhu sydämestäsi.

Tilaa blogi

Jos haluat, että sinulle meilataan kun julkaisen uuden blogin, kerro meille sähköpostisi

Email Address

Sign Up

Emme spämmää!

Thank you!

Today I had the privilege to hypnotize this amazingly talented dancer @sointupere for a music video by The Wrecking Queens. Such fun. #thewreckingqueens #sointupere #todaysoffice #konepajanbruno #hypnosis

Henkilön Jose Ahonen (@joseahonen) jakama julkaisu 17. 02ta 2017 klo 5.25 PST

//platform.instagram.com/en_US/embeds.js

Minua lähestyi sähköpostitse kaksi "melkein kuvataiteiden maisteria", Kerttu Malinen ja Annu Timonen otsikolla "Etsimme hypnotisoijaa". Kerttu ja Annu olivat tuottamassa The Wrecking Queens -yhtyeelle musiikkivideosarjaa, joista yhden videon ideana oli kehollinen ilmaisu ja tanssi hypnotisoituna. Vain hypnotisoija puuttui.

Ajatus kuulosti hauskalta, joten lupauduin alustavasti mukaan tietyin ehdoin. Halusin tavata tanssijan ennen kuvauksia, jotta näkisin millainen suggestioherkkyys hänellä olisi. Usein kysytään, voiko kenet tahansa hypnotisoida? Kyllä voi, mutta hypnotisoijan ja hypnotisoituvan kemia on oleellinen hypnoosin onnistumisessa. Jos hypnotisoinnin kohde ei luota hypnotisoijaan, on homma huomattavasti vaikeampaa. Sinällään hypnoosi on luonnollinen olotila ihmiselle, eikä hypnotisoijalla ole mitään maagisia voimia. Lopulta kaikki hypnoosi on itsehypnoosia, hypnotisoija vaan ohjaa matkaa.

Tähän väliin pieni disclaimer: En käytä aitoa hypnoosia lavalla, enkä juurikaan edes lavan ulkopuolella. En hypnotisoi ketään maksusta tai terapiamielessä.

Kerttu, Annu ja tanssija Sointu Pere tulivat vierailemaan työhuoneellani Tampereella. Teimme muutamia suggestioharjoitteita, jotta pystyisin havainnoimaan Sointun tapaa suggestoitua sekä tekemään uuden olotilan tutuksi.

Huomasin aika pian, että usein hypnoosiin liitettävät keholliset suggestiot, kuten kevyet/painavat kädet ym. eivät toimineet Sointulle kuten muille. Tanssijana hän on tavallista ihmistä tietoisempi kehostaan. Päätin kääntää asetelman toisinpäin, ja antaa Sointun suggestoida itsensä liikkeellä. Lupauduin mukaan videon kuvauksiin luottavaisena transsitanssin onnistumisesta.

Musiikkivideo kuvattiin Konepajan Brunolla, Helsingissä. Sointu hypnotisoitui nopeasti ja helposti. Lähdin liikkeelle mielikuvaharjoitteesta, jossa Sointu ei pystyisi liikkumaan fyysisesti lainkaan, ainoastaan mielessään. Kehoitin häntä kuvittelemaan liikkeitä isompina ja todellisimpina, tuntien samalla ristiriidan fyysisen liikkeen puuttumisesta. Tämän on tanssijalle haastava ristiriita, joka oli avain hypnoosin syvenemiseen.

Liitin positiivisia, hyvän olon ja auringonvalon tuntemuksia liikkeen kuvittelemiseen. Kun liike viimein alkaisi, hakisi keho liikkeen ilman muotoa ja koreografiaa, vapaasti improvisoituna. Vapaa liike syventäisi olotilaa ja hyvän olon tunnetta.

Tein myös pari kehollista harjoitetta: lihasten jännittäminen ja rentoutus ohjatusti auttaa tiedostamaan rentouden ja jännittämisen eron hyvin konkreettisella tavalla. Videossakin näkyvä "peilikädet" liittää suggestioon mindfulness-harjoitteen, kehonkielipeilausta sekä psykologisista kokeista tutun "rubber-hand"-illuusion (lue lisää).

Kun Sointu viimein pääsi liikkumaan, hän hypnotisoi itse itsensä liikkuen. Tanssi oli huikeaa katseltavaa ja videosta tuli todella tyylikäs. Kappale on teemaan sopiva, hypnoottinen ja kaunis.

Suuri kiitos Annulle ja Kertulle, tämä oli hauska projekti olla mukana. Kiitos myös huikealle Sointulle, joka uskalsi ja luotti epätavalliseen konseptiin.

Katso musiikkivideo The Wrecking Queens - Golden alta.

[youtube=://www.youtube.com/watch?v=q8ihaIhkqtA&w=854&h=480]

Tulen hyvissä ajoin keikkapaikalle. Seuraan porukan energiaa, vireystasoa ja humalan astetta. Lääkäreille esiinnytään eri tavalla kuin raksa-äijille. Otan esityksessäni lavalle esityksen aikana jopa seitsemän henkilöä ja sillä, keitä nämä henkilöt ovat on suuri merkitys.

Ajattelen showtani elokuvana: esitän itse pääosaa, mutta lavalla käyvät yleisön edustajat esittävät tärkeitä sivuosia. Minulla on valmiita rooleja, joihin haeskelen sopivia tyyppejä jo ennen esitystä. Yhdessä kohtaa lavalla täytyy olla roteva, miehinen mies. Toisessa taas hyvännäköinen nainen. En halua lavalle ihmisiä, jotka eivät siellä halua olla. Aikaa myöten minulle on tullut hyvä pelisilmä tämän suhteen. Jännittynyt ihminen jännittää myös yleisöä, eikä show pääse lentoon. Parempi pelata ihmisten kanssa, jotka pystyvät pitämään lavalla hauskaa.

Skannailen katseellani yleisöä samalla kun kiinnitän headset-mikrofonia. Tuossa olisi hyvä, ekstrovertti ja reippaan oloinen mies, jolla on hauska paita. Itseironinen tyyppi, ei ota itseään liian vakavasti. Sen kanssa voisi tulla hauskaa ja spontaania läppää. Näyttää siltä ettei jäädy ihmisten edessä. Voisi sopia hyvin ensimmäiseen juttuun.

Yhdessä pöydässä istuu juronnäköinen, kookas mies jolla kädet isot kuin lapiot. Fyysisiä töitä on tehty ja todennäköisesti saliakin harrastetaan. Häntä voisi profiloida lavalla vaikkapa herkäksi, kaunosieluiseksi ja runolliseksi ihmiseksi, joka arvostaa elämän kauniita puolia. Toimii.

Tuossa pöydässä istuu päällystöä. Meininki on hiukan jäykempää. Tämän pöydän jätän rauhaan. Myöskään keikan tilannutta henkilöä en koskaan ota lavalle. Muut ajattelisivat helposti, että ollaan sovittu jotain.

Olen nähnyt useita esityksiä, jotka ovat aiheuttaneet myötähäpeää ja ahdistusta johtuen avustajien käsittelystä. Yleisö on empaattinen ja kokee tunteita lavalla olevien ihmisten kautta. Juuri kukaan ei lavalle hingu ja yleisössä kaikki tietävät tämän. Jos lavalla kiusataan avustajaa tai tehdään hänen olonsa epämukavaksi, se näkyy katsomon perälle saakka.

Vedän aina keikan hyvin, mutta jos lavalle saadaan vielä avustajia jotka pitävät hauskaa, eivät jännitä liikaa ja jopa tuovat omaa persoonaansa rohkeasti esiin, nousee show aivan uudelle tasolle. Parhaimmissa esityksissäni avustajat ovat olleet rentoja, mielenkiintoisia persoonia ja meillä on ollut keskenämme hauskaa. Tämä välittyy yleisöön.

Mietin paljon, kenet lavalle otan. Mietin vielä enemmän sitä, miten avustajiani kohtelen. Pyrin tekemään kaikki mahdollisimman helpoksi, selkeäksi ja miellyttäväksi. En pyydä avustajiani suorittamaan lavalla mitään kovin vaativaa. Esimerkiksi suhteellisen helpotkin päässälaskutehtävät saattavat yleisön edessä olla vaikeita. Olen nähnyt esityksen, jossa esiintyjä moitti avustajaa, kun hän ei osannut laskea annettua laskutehtävää. Tällainen on täysin tarpeetonta avustajien huonoa kohtelua ja huonontaa koko esitystä.

Lisäksi suomalaisissa juhlissa yleisö saattaa olla joskus humalassa. Kun seuraan yleisöä ennen esitystä, karsin mielessäni pois liian humalaiset. Joskus olen kuitenkin vasta lavalla huomannut, että jonkun avustajan kisakunto alkaa vaikuttaa ohjelmaamme. Kerran pyysin erästä herraa ajattelemaan äitinsä tyttönimeä. Kun kysyin, mikä tämä nimi oli, mies kiekaisi mikkiin: “Riitta!”

Kuka Jose?

Meidän ihmisten todellisuus on plastista. Sitä muovaillaan yhteiskunnan, uskontojen, perheen, työpaikan ja mainonnan toimesta. Ihmismieli on hyvin sopeutuvainen, todellisuus tuntuu normaalilta niin Donald Trumpin kannattajien kuin Al Qaidan terroristien leirissä. Molempia puolia leimataan medioissa pahuudeksi. Itse en edes usko pahuuteen. Tyhmyyteen, mielisairauksiin ja fanaattisuuteen kyllä.  Trumpin kannattajat eivät ole pahoja ihmisiä, vain väärässä useassa asiassa. He haluavat aidosti paremman maailman lapsilleen, mutta heidän todellisuus on muokkautunut sellaiseksi, että tarkoitus pyhittää keinot. Islamiterroristin todellisuus on muovautunut erilaiseksi. Silti hänkään ei koe olevansa paha, vaan toteuttavansa Jumalan tahtoa.

Ihminen uskoo todellisuuteen, vaikka koko todellisuuden käsitys on parhaimmille tutkijoillekin vielä hämärän peitossa. Tieteen puolella näyttää täysin mahdolliselle, että elämme hologrammissa tai olemme simulaation tulosta, keinoäly. Ihmisen mieli on silti hyvin taipuvainen uskomaan. Tämän vuoksi esimerkiksi hypnoosi on mahdollista. Ihmismielen todellisuutta on mahdollista muokata osaavan tahon toimesta - ja tämän muokkaavuuden nopeus ja tehokkuus yllättää minut kerta toisensa jälkeen.

Todellisuuden muokkaamiseen ei tarvita edes suggestioita saati hypnoosia - pelkät sanat riittävät. Jopa kehonkieli. Skeptinen mieli on ainoa turvasatama, jonka avulla ihminen saattaa pystyä pitämään itsensä suon yläpuolella. Tällöinkin kyse on usein enemmän Kreivi Münhausenin tyyppisestä "nostan itseäni niskasta ilmaan"-itsesuggestiosta, kuin aidosta kirkkaasta ajattelusta.

Ihmismieli on siis huijattavissa, manipuloitavissa ja muokattavissa, ja on sille jopa hyvin altis. Helppoon todellisuuden muovaamiseen liittyy myös vahva usko, että tämä on totta ja oikein. Ihminen haluaa katsella asioita mustavalkoisena, koska kontrasteja on helpompi ymmärtää ja erottaa kuin sävyjä. Ideologinen vastapuoli nähdään pahana, samanmielisten puoli hyvänä. Tätä pahan ja hyvän erottelua ihmiset ovat harrastaneet läpi historiansa. Tarinat ovat tarttuva tapa myydä ajatuksia. Esimerkiksi uskonnoissa hyvän ja pahan käsitteiden avulla saadaan ihmiset elämään elämäänsä pahan tai synnin pelossa, vaikka alkuperäinen ajatus saattoikin olla yksinkertaisempi ja helpompi: rakastakaa.

Hyvän ja pahan vaikutus ylettyy kaikkeen: viihteeseen, mainontaan, politiikkaan, ihmissuhteisiin. Kun ihmistä kutsutaan mediassa psykopaatiksi tai narsistiksi, viitataan pahuuteen, ei siihen, että henkilöllä olisi sairaus johon hän tarvitsee apua.

Ihminen harvoin valitsee todellisuuttaan. On arpapeliä, minne synnymme ja millaisessa vaikutusympäristössä elämme. Ympäristömme muovaa todellisuuttamme ja alamme uskoa sitä. Trumpin kannattaja, Al Qaida-terroristi tai skientologiauskovainen kaikki uskovat olevansa oikeassa, koska heidän todellisuutensa on muovaantunut sitä tukemaan.

Eri ideologioiden edustajien kutsuminen pahuudeksi on vaarallista ja lyhytnäköistä. Sotiminen on perusteltavampaa, kun vastapuolella olevat ihmiset mielletään pahoiksi ja epäinhimillisiksi.

Internetissä liikkui meemi, jossa islamilaisessa valtiossa asuva henkilö kiitti Amerikkaa Donald Trumpista. Miksi? Hän kertoi maansa ihmisten vihanneen amerikkalaisia ja pitävän heitä pahoina ihmisinä. Trumpin valtaan tulon jälkeen amerikkalaisten ääni tuli kuuluviin: me emme vihaa muslimeita, emmekä salli rajojen sulkemista. Tämän myötä tavalliset ihmiset islamivaltioista alkoivat kuulla tavallisia ihmisiä Yhdysvalloista. Ehkä he eivät olekaan pahoja?

Kuka Jose?

Intronauha soi. Viimeiset venytykset ja ultimaalinen fokus kohdilleen: kohta viihdytetään ja kympillä!

Kävelen lavalle kädet levällään - tässä minä olen ja nyt jumalauta pidetään hauskaa. Alan puhua alkuspiikkejä, joista selviää kuka olen, miksi yleisön pitäisi olla minusta kiinnostunut ja ei hätää, esitys ei ole luonteeltaan liian vakava tai kiusallisella tavalla muka-mystinen.

Nauratan porukkaa, osallistan koko yleisön. Isosta yleisöstä pitää heti alussa saada takanakin olevat kiinnostumaan siitä mitä lavalla tapahtuu. Jos kolmasosa yleisöstä juttelee omiaan, ei hommassa ole järkeä kenenkään kannalta.

Hyvä yleisö. Reagoiva, sopivasti rentoutunut (humalassa) ja osallistuva. Mutta mikä tuo yksi äijä tuossa kolmannessa rivissä on? Toljottaa vaan kyllästyneenä. Odotahan vain, ukkoseni, vielä sinutkin saadaan viihtymään.

Luen avustajani ajatuksista sanan. Yleisöä kohahtaa ja antaa isot aplodit. Mutta tuo yksi äijä taputtaa kolme golf-aplodia ja katsoo kyllästyneenä. Kyllä, laskin taputukset.

Etenen esityksen kanssa. Pistän parastani ja skannaan katseellani yleisön ihmisiä silmästä silmään. Juro äijä ei edes hymyile. Mikä helvetti sinua vaivaa? Nopeutan hiukan tahtia ennen pientä suvantoa draaman kaaressa. Ajoitukset menee tänä iltana todella nappiin. Puhun repliikkejä luontevasti ja selkeästi, improvisoin hauskoja juttuja avustajien kanssa. Olen liekeissä.

Liekeissä ei ole tämä yksi äijä kolmannessa rivissä, joka ei liioin naura, ihmettele tai taputa raivokkaasti. Katselee vain sama tympeä ilme kasvoilla. Mitähän se miettii?

Nyt tulee setin vahvin temppu, jota kovinkin insinööri saa ihan vapaasti yrittää miettiä ja tulkita. Kuules äijä, nyt vedetään sulta matto alta 6-0. Sitten sinäkin jo repeät aplodeihin. Tässä tempussa on vielä ns. tuplaefekti, eli yleisö luulee jo tempun päättyneen huikeaan efektiin, mutta sen jälkeen onkin vielä ns. yllätyskoukku tulossa joka pudottaa paatuneenkin skeptikon perseelleen.

Yleisö mylvii ja taputtaa raivokkaasti. Se ei kuitenkaan minua kiinnosta tippaakaan. Minua kiinnostaa, onko kolmannen rivin äijä edes hengissä? On se, laiskat aplodit. Sentään jo neljä kappaletta. Jumalauta, pistin parastani ja vedin parhaan setin pitkään aikaan ja sinä annat siitä neljä laiskaa läpsyä!

Kiitän yleisöä ja poistun hikisenä takahuoneeseen. Pakkaan kamani ja teen lähtöä keikkapaikalta. Kolmannen rivin äijä tulee nykäisemään hihasta: "Hei, se oli todella hieno esitys. Olisiko sulla käyntikorttia?"
 

Noora Karma hermostui Hannu Lauermalle, joka hermostuu aina jos joku esittää hypnoosia viihteellisesti. Ilta-Sanomat julkaisi jutun hypnoosin vaaroista ja epäeettisyydestä kuvittaen jutun kuvalla, jossa Karma “hypnotisoi” Ilkka Kanervaa linnanjuhlien jatkoilla. Käytän lainausmerkkejä sillä Kanervaa ei oikeasti hypnotisoitu, kyse oli Karman esityksestä jossa hän käytti hypnoosia teemana.

Symbolisesti ajatus on toki kiinnostava: nainen kaataakin naistenkaatajan. Kanervan “hypnotisointi” saavutti paljon mediahuomiota, niin hyvässä kuin pahassa. Itsekin olen pari kertaa joutunut keikkatilaajalle vakuuttamaan, että ei, en kaada ketään vieraistanne selälleen.

Olen ollut kiinnostunut hypnoosista kauan ennen kiinnostusta taikuuteen ja lukenut Lauerman & Kallion Hypnoosi ja suggestio lääketieteessä ja psykologiassa (Duodecim, 2004) kannesta kanteen useamman kerran. Arvostan Lauerman ammattitaitoa, mutta hänen kommentit lavahypnoosin suhteen ovat kuitenkin usein aika hysteerisiä. Lauerma ei kuitenkaan ole ketään lavalla “hypnotisoinut” eikä omaa kokemusta tietääkseni muustakaan viihdetaiteesta.

Aitoa lavahypnoosia ei tietääkseni kukaan suomessa edes tee. Lavahypnoosi on aika tylsä ja hidas viihteen muoto, jossa erilaisilla suggestiotesteillä haetaan lavalle joukko suggestioherkkiä ihmisiä, jotka sitten ohjeistetaan tekemään hassuja asioita. Asiaan liittyy vahvasti myös sosiaalinen paine sekä puhdas esiintymishalu. Hypnoosishown “vauhdikkuudesta” saa kuvan, kun katsoo vaikkapa Olliver Hawkin työskentelyä.

Suggestiot voivat olla paljon kiinnostavampia psykologisia ilmiöitä, eikä minkäänlaista hypnoositilaa vaadita. Ihmisen saa suggestioilla nauramaan, unohtamaan asioita, tuntemaan kätensä magneettiseksi tai vaikkapa valitsemaan juuri tietyn asian.

[youtube=://www.youtube.com/watch?v=pok7M1XV0n4&w=854&h=480]

Mentalistit tekevät taikuutta, joka keskittyy psykologiaan ja ihmismieleen. Hypnoosi ja suggestiot ovat yleinen teema mentalismissa, joka vaatii esittäjältään paljon ajatustyötä ja pelisilmää. Hysteeriseksi ei kannata kuitenkaan heittäytyä. Suuri todennäköisyys on, ettei mentalismiesityksessä ketään oikeasti hypnotisoida.