Julkaisut tunnisteella yritystilaisuudet
Jännittävä esiintyjä on amatööri

Aikamme kovimman mentalistin, Derren Brownin bäkkärillä. "Tulkaa ensi vuoden syksynä, sitten show alkaa olla kunnossa", sanoi Derren kun oli esittänyt uutta showtaan vasta kolmetoista kertaa.

Olen esittänyt "Mielen taikuutta" -showtani satoja kertoja. Viime vuoden pikkujoulukaudella setti alkoi olla niin tuttu, että lavalle olisi voinut kiivetä vaikka suoraan sängystä. Kaikki ajoitukset, rytmi, avustajien käsittely, vitsit ja temput olivat hioutuneet  timanttisiksi. Show oli helppo vetää eikä ennen keikkaa jännittänyt lainkaan. Oli keikka sitten missä ja kenelle hyvänsä, tiesin että esitys toimii ja jengi tykkää. 

Olen usein kuullut, että jos esiintyjä ei yhtään jännitä ennen showta, pitäisi hänen vaihtaa alaa. Olen täysin eri mieltä ja pidän koko ajatusta amatöörien hapatuksena.  Jännitys ei paranna showta eikä toisaalta varmuus tekemiseen todellakaan huononna. Urautua voi ja kyllästyä, mutta se on taas täysin eri asia. 

Monet maailman parhaista esityksistä on hioutunut tuhansien esitysten myötä. Näin mentalisti Derren Brownin uuden shown kolmannentoista esityskerran. Vedon jälkeen juttelimme miehen kanssa oluttuopin äärellä ja Brown oli pahoillaan, että näimme esityksen niin varhaisessa vaiheessa. "Tulkaa ensi vuoden syksynä, sitten show alkaa olla kunnossa". Silloin esitystä on vedetty useita satoja kertoja eri teattereissä ympäri Englantia. 

David Copperfield, mies joka on tienannut taikuudella miljardin, vetää Las Vegasissa esitystään kaksi kertaa päivässä, kuusi kertaa viikossa. Näin shown pari vuotta sitten ja tuntui siltä, että Copperfield oli timanttisen rytmin lisäksi löytänyt itsensä esiintyjänä uudelleen. Hän osasi myös nauraa itselleen ja 80-luvun illuusiohahmolleen hyvinkin tuoreella tavalla. Moni voisi ajatella, että Copperfield on kehäraakki joka vetää samoja temppuja vuodesta toiseen uranasa loppumetreillä mutta totuus on aivan toinen. 

 Las Vegasissa odottamassa David Copperfieldin shown alkua. Kohta kuusikymppinen Copperfield oli elämänsä vedossaan. Miljardia ei ole tyhjästä taiottu.

Olen keskustellut kollegojeni kanssa paljon uusiutumisesta. Toisten kanssa olen puolustanut setin pitämistä ennallaan ja sen hiomista ja toisten kanssa taas argumentoinut uusiutumisen tärkeydestä ja itsensä haastamisesta. Yksi maailman suosituimmista koomikoista, Louis CK kirjoittaa joka vuosi täysin uuden setin ja hylkää vanhan. Tämä on huikeaa spartalaisuutta, johon moni ei pysty. Sitten taas on koomikoita, jotka vetävät koko elämänsä samaa settiä eikä se tunnu yleisöäkään hirveämmin haittaavan. 

[youtube=://www.youtube.com/watch?v=qAWi15MAOmo&w=640&h=480]

Vaikka Suomi on pieni maa, olisi täälläkin mahdollista elättää itsensä tekemällä samaa settiä vuodesta toiseen. Moni niin tekeekin. Yritystilaisuuksia riittää eikä juuri kukaan näe settiä toista kertaa. Kun aloitin taikuuden harrastamisen, ei tätä outoa viihteenmuotoa liiemmin nähnyt livenä missään. Tätä tilannetta korjaamaan perustimme Johannes Malkamäen kanssa Club Harhan, joka oli ensimmäinen taikuuteen ja mentalismiin keskittynyt klubi ja väitän, ettei sen ainutlaatuista tunnelmaa ole muut taikuriklubit Suomessa vieläkään saavuttaneet.

[youtube=://www.youtube.com/watch?v=u6P1QRqFeww&w=640&h=480]

Taikuri voi esittää samaa repertuaariaan yksityiskeikoilla vuosikaudet, mutta julkisilla keikoilla tämä ei ole hedelmällinen tie. Etenkään jos useat muut taikurit tekevät täysin samoja temppuja, samoilla vitseillä ja jutuilla. Kaikissa esittävän taiteen lajeissa on iso joukko kopioijia, mutta taikureissa ilmiö on valitettavan yleinen. Yleisössä sitten ihmetellään, että miksi kolme taikuria teki täsmälleen saman tempun samoilla huonoilla vitseillä. Tämä johtuu usein siitä, että rutiini on kopioitu yksi yhteen Amerikkalaiselta temppu-DVD:ltä. Jotkut esiintyjät eivät vaivaudu edes vaihtamaan tempussa käytettäviä englanninkielisiä sanoja suomalaisiin.

Olen aina uskonut oman jutun tekemiseen ja omaperäisyyteen. Jos keksii oman tyylin, ei ole kilpailua. Pyrin siihen, että minut tilataan keikalle koska esiintyjäksi halutaan Jose Ahonen, ei geneerinen taikuri. Ilahduttavan moni nuoremman polven taikuri on myös huomannut tämän ja tekee rohkeasti omaa juttuaan. Kloonit hautautuvat harmaaseen massaan mutta persoonat ja oman tien kulkijat erottuvat aina.

Viime vuonna päätin, että rakennan täysin uuden ohjelmiston tälle vuodelle. Mietin mahdollisia temppuja ja ideoita koko syksyn, kirjoittelin niitä ylös ja pohdiskelin kokonaisuutta. Konsultoin kollegoita ympäri maailmaa ja hankin temppujen ideoita ja metodeja.  Suunnittelen temput yleensä takaperin: mikä olisi mieleenpainuva ja kova juttu? Kun keksin tämän, alan miettiä sopivia metodeja millä tempun voi rakentaa. Sitten mietin vielä, kuinka jutun saisi vietyä vielä pidemmälle, uudelle tasolle.

Ja tietysti settiin pitää rakentaa jokin punainen lanka ja miettiä kaikki temput siltä kannalta, että ne tuovat persoonaa esiin. Lavaesiintymisessä on kuitenkin pohjimmiltaan kyse siitä, että ihminen katsoo ihmistä, oli taiteen laji mikä tahansa.

Kun aloitin taikuuden harrastamisen, kiersin lähikapakoita tekemässä temppujani. Järkeilin, että jos pystyn esiintymään onnistuneesti paikassa jossa ihmiset ovat täysin kännissä, pystyn esiintymään missä vaan. Koulu oli kova mutta tehokas.

Ympyrä sulkeutuu. Nyt harjoittelen uutta ohjelmistoani tekemällä ilmaiskeikkoja lähiökapakoissa, yökerhossa, moottoripyöräkerhon tiloissa ja hyväntekeväisyystapahtumissa. Eilen esiinnyin Ylöjärveläisessä ravintola Culmahuoneessa esittäen temppuja, joita en ole koskaan aiemmin esittänyt. Jälleen jännittää. Mikään ei tunnu menevän sulavasti vaan homma etenee kuin tikku tervassa. Temput kuitenkin toimivat ja yleisö tuntuu nauttivan. Pari efektiä, joilta odotin paljon saavat juuri oikean reaktion: Riehakas yleisö hiljenee ja hengittää kuuluvasti sisäänpäin.

Keikan jälkeen tulee moni sanomaan, ettei ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa ja kyselemään että miten se ja se voi olla mahdollista? Tästä tulee hyvä mieli. Vaikka itsellä on olo, että "Tulkaa ensi vuoden syksynä, sitten show alkaa olla kunnossa" ja että show on vielä haparoiva teini verrattuna kypsään ja sulavaan "Mielen taikuutta"-esitykseen, on kuitenkin tunnelin päässä selvästi valoa. Työtä se vaan vaatii.

Culmahuoneen keikan jälkeen sain palautetta ravintolan omistajalta:"Kiitos itsellesi! Tästä porukasta tulee varmasti yleisöä keikoillesi, löit kaikki ällikällä, myös sen viimeisen tempun skeptikon ! Olisipa saanut naamasta kuvan !"

Tänään, 6.2. harjoitukset jatkuvat Tampereella, ravintola Teerenpelissä Club Harhan merkeissä. Huomenna Ruby & Fellas ja stand up treeniklubi. Muut tulevat julkiset keikat löydät kohdasta "Näe".