Tulen hyvissä ajoin keikkapaikalle. Seuraan porukan energiaa, vireystasoa ja humalan astetta. Lääkäreille esiinnytään eri tavalla kuin raksa-äijille. Otan esityksessäni lavalle esityksen aikana jopa seitsemän henkilöä ja sillä, keitä nämä henkilöt ovat on suuri merkitys.
Ajattelen showtani elokuvana: esitän itse pääosaa, mutta lavalla käyvät yleisön edustajat esittävät tärkeitä sivuosia. Minulla on valmiita rooleja, joihin haeskelen sopivia tyyppejä jo ennen esitystä. Yhdessä kohtaa lavalla täytyy olla roteva, miehinen mies. Toisessa taas hyvännäköinen nainen. En halua lavalle ihmisiä, jotka eivät siellä halua olla. Aikaa myöten minulle on tullut hyvä pelisilmä tämän suhteen. Jännittynyt ihminen jännittää myös yleisöä, eikä show pääse lentoon. Parempi pelata ihmisten kanssa, jotka pystyvät pitämään lavalla hauskaa.
Skannailen katseellani yleisöä samalla kun kiinnitän headset-mikrofonia. Tuossa olisi hyvä, ekstrovertti ja reippaan oloinen mies, jolla on hauska paita. Itseironinen tyyppi, ei ota itseään liian vakavasti. Sen kanssa voisi tulla hauskaa ja spontaania läppää. Näyttää siltä ettei jäädy ihmisten edessä. Voisi sopia hyvin ensimmäiseen juttuun.
Yhdessä pöydässä istuu juronnäköinen, kookas mies jolla kädet isot kuin lapiot. Fyysisiä töitä on tehty ja todennäköisesti saliakin harrastetaan. Häntä voisi profiloida lavalla vaikkapa herkäksi, kaunosieluiseksi ja runolliseksi ihmiseksi, joka arvostaa elämän kauniita puolia. Toimii.
Tuossa pöydässä istuu päällystöä. Meininki on hiukan jäykempää. Tämän pöydän jätän rauhaan. Myöskään keikan tilannutta henkilöä en koskaan ota lavalle. Muut ajattelisivat helposti, että ollaan sovittu jotain.
Olen nähnyt useita esityksiä, jotka ovat aiheuttaneet myötähäpeää ja ahdistusta johtuen avustajien käsittelystä. Yleisö on empaattinen ja kokee tunteita lavalla olevien ihmisten kautta. Juuri kukaan ei lavalle hingu ja yleisössä kaikki tietävät tämän. Jos lavalla kiusataan avustajaa tai tehdään hänen olonsa epämukavaksi, se näkyy katsomon perälle saakka.
Vedän aina keikan hyvin, mutta jos lavalle saadaan vielä avustajia jotka pitävät hauskaa, eivät jännitä liikaa ja jopa tuovat omaa persoonaansa rohkeasti esiin, nousee show aivan uudelle tasolle. Parhaimmissa esityksissäni avustajat ovat olleet rentoja, mielenkiintoisia persoonia ja meillä on ollut keskenämme hauskaa. Tämä välittyy yleisöön.
Mietin paljon, kenet lavalle otan. Mietin vielä enemmän sitä, miten avustajiani kohtelen. Pyrin tekemään kaikki mahdollisimman helpoksi, selkeäksi ja miellyttäväksi. En pyydä avustajiani suorittamaan lavalla mitään kovin vaativaa. Esimerkiksi suhteellisen helpotkin päässälaskutehtävät saattavat yleisön edessä olla vaikeita. Olen nähnyt esityksen, jossa esiintyjä moitti avustajaa, kun hän ei osannut laskea annettua laskutehtävää. Tällainen on täysin tarpeetonta avustajien huonoa kohtelua ja huonontaa koko esitystä.
Lisäksi suomalaisissa juhlissa yleisö saattaa olla joskus humalassa. Kun seuraan yleisöä ennen esitystä, karsin mielessäni pois liian humalaiset. Joskus olen kuitenkin vasta lavalla huomannut, että jonkun avustajan kisakunto alkaa vaikuttaa ohjelmaamme. Kerran pyysin erästä herraa ajattelemaan äitinsä tyttönimeä. Kun kysyin, mikä tämä nimi oli, mies kiekaisi mikkiin: “Riitta!”