Taikuri yllättyi itsekin

Kun kuulin, että Suomi isännöi tänä vuonna Pohjoismaiden taikurikongressia, ajattelin, että nyt voisi olla sopiva hetki tehdä jotain erilaista. Elmo Huovila oli ottanut vastuulleen kisojen järjestämisen suomalaisen taikuuden Grand Old Man Markku Purhon menehtymisen jälkeen, ja kun selvisi, että kyseessä on Pohjoismainen kongressi, päätin ehdottaa Elmolle, että voisin itsekin osallistua lavataikuuden sarjaan. Halusin tuoda kisaan vähän vaihtelua ja näyttää myös ulkomaisille tuomareille, kuten saksalaiselle surrealismitaikuuden mestarille Tobias Dostalille ja amerikkalaiselle legendalle Mike Caveneylle, että Suomesta tulee monenlaisia esiintyjiä.

Viime vuosina olen istunut lähinnä enemmän tuomaristossa, ja ehkä juuri siksi ajatus paluusta kilpailijaksi tuntui kivalta haasteelta. Päätin rakentaa kisoihin kokonaan uuden ohjelman, jota en ollut koskaan ennen esittänyt.

Ja niin vain kävi, että ohjelmalla tuli pronssia.

Kulta meni Tanskaan Mads Fenkerille, jonka esitystä en valitettavasti nähnyt, mutta kuulin pelkkää ylistystä – kuulemma viimeisen päälle hiottu ja nerokkaasti rakennettu show. Hopealle sijoittui Juhani Kirjavainen, jonka tiesin jo etukäteen olevan vahva kilpailija. Hän on tuonut klassiseen manipulaatiotaikuuteen modernia otetta ja on yksi lupaavimmista suomalaisista taikureista tällä hetkellä. Hänen tyylinsä tehdä visuaalista taikuutta ilman puhetta on täydellinen tällaisiin kisoihin ja olin aika varma, että hän voittaisi kisat.

Kolmas sija tässä kaartissa tuntuu suurelta voitolta minulle. Ei edes sijoituksen takia, vaan siksi, että se tuli ohjelmalla, joka oli täysin uusi ja rakennettu tätä varten. Oli myös hienoa kuulla kehuja kollegoilta. Mikkeliläinen kortteihin erikoistunut taikuri Riku Pajari kirjoitti, että “Jose Ahonen vastasi parhaasta avustajan reaktiosta, minkä olen hetkeen nähnyt”, ja sillä ansaittiin PM-kisojen kolmas sija lavataikuudessa.”