Ständärit - esiintyjän nirvana
Esiinnyn yritystilaisuudessa, jossa reilun sadan hengen yleisöstä vain kourallinen on suomalaisia. Muut ovat saksalaisia, ruotsalaisia, intialaisia, ranskalaisia ja Aasiakin on edustettuna. Teen illan viimeisen temppuni, astelen lavan etuosaan ja lopetan setin lauseella: “My name is Jose Ahonen, and I wish all of you a magical evening.” Aplodit alkavat raikua tilassa, kuin starttipistoolin käskystä. Muutama ihminen nousee heti seisaaltaan taputtamaan. Pian nousevat kaikki muutkin. Standing ovation. Standing o. Ständärit. Seisoma-aplodit. Kollegoiden keskuudessa tunnettu myös nimellä seisokit. Signaali siitä, että tänä iltana kaikki meni maaliin ja ihmiset rakastivat esitystäni. Tein työni hyvin.
Lähden ajamaan kotiin, suljen auton radion. Seuraa meditatiivinen hetki ja ammatillinen kertaus. Mitä tein tänään niin hyvin, että ansaitsin ständärit? Olin läsnä ja samalla aaltopituudella yleisön kanssa. Muistin tehdä kaikki pikkujipot, joiden kautta esitys nousee hyvästä erinomaiseksi. Hyvin pienet jutut, kuten harkittu kulmakarvan nosto oikealla hetkellä tai hienovarainen ele kehonkieltä käyttäen, ovat asioita, jotka olen matkan varrella havainnut jostain syystä toimiviksi. Englanninkielisillä keikoilla pääsen jopa helpommin sisään hahmooni ja esiintymään hitusen överimmin.
Pohdin myös, että kyseessä lienee jonkinlainen kulttuurijuttu. Suomalainen yleisö harvoin tarjoilee artistille seisoma-aplodeja, ellei ole kiire kuselle. Niin sanottu encore on suomalaisille ständäreitä tyypillisempi tapa osoittaa, että kuules koijari, nyt ylitit odotukset. Encore-aplodeissa yleisö taputtaa pidempään, kuin sovinnaiseen tapaan kuuluu. Joku saattaa jopa intoutua huutamaan englanniksi: “we want more!”. Usein taputukset saavuttavat saman tahdin ja koko yleisö lyö käsiään yhteen samalla hetkellä, 4/4 tahdissa, noin 125 iskua minuutissa. Tämä on signaali, että esiintyjän tulisi esittää vielä yksi numero. Tässä kohtaa pissahädässä olevat katsojat miettivät mielessään, että olisipa Suomessakin standing ovation se tyypillisempi tapa osoittaa suosiota. Kulttuurierot eivät ole ainoa syy, miksi seisoma-aplodit ovat harvinaisia. Valitettavan usein firmakeikoilla yleisöstä suurin osa seisoo jo valmiiksi, joka eliminoi ständäreiden mahdollisuuden, eikä kukaan ole vielä keksinyt sitting ovationia.
Parina viime vuonna olen saanut enemmän ständäreitä ja encoreaplodeja kuin monena edellisenä yhteensä. On kiva havaita, että kohta kymmenen vuoden täysammattilaisuuden aikana on tapahtunut kehitystä. Läsnäolo paranee, rytmit sulavoituvat, temput hioutuvat ja esiintyminen selkeytyy. Ilmaista tämä ei ole ollut. Muistan urani alkupuolelta keikkoja, jolloin encoreaplodien sijaan näin katsojien silmistä lähinnä sääliä ja myötähäpeää, kun jonkun tempun suhteen tapahtui ns. iso raikas moka, enkä vielä esiintyjänä ollut valmis kohtaamaan epäonnistumisia. Änkytystä, hikoilua ja muuta venkoilua, joka saa katsojien varpaat kipristelemään. Myötähäpeä on hirvittävä tunne.
Kilometrejä on kertynyt sen verran, että mokat tai tempun epäonnistumiset eivät enää tunnu juuri miltään. Yleensä yleisö ei edes tajua mokan tapahtuneen, koska improvisoin tempun uuteen suuntaan. Joskus näistä mokista on paineen alla livenä yhtäkkiä noussut esiin timantteja, joita käytän esityksissäni edelleen.
Ständäreitä on myös mahdollista toteuttaa pakotetusti. Legendaarinen komediataikuri Liero Seppänen kertoo lavalla riipaisevan tarinan, jossa naapurin Tarja törmää Lieroon hänen keikkansa jälkeen ja kysyy: “kuinka keikka meni?”. Liero kertoo yleisölle, että olisi mahtavaa näyttää Tarjalle videolta, kuinka yleisö rakasti Lieroa ja oikein nousi seisaalteen taputtamaan. “Rakas yleisö, eiköhän kuvata nopeasti tähän loppuun se video…”
Liero saa tehdä pilaa pyhistä asioista, itse en moiseen jumalanpilkkaan sortuisi. Olen laittanut kaikki pelimerkkini showbisnekseen ja pyrin olemaan joka päivä parempi esiintyjä ja jos ständärit tulevat, tiedän ansainneeni ne.
The Big O. Esiintyjän työn paras mahdollinen pääpiste. Henkinen ja spirituaalinen orgasmi. Lintubongarin kiljuhanhi, levykeräilijän The White Albumin eka prässi.