Tiedän, etten tiedä mitään

Mentalismiesitykseni alussa kerron yleisölle, että he voivat katsoa showta kahdesta näkökulmasta: joko vain nauttien ihmeistä tai yrittäen ratkaista kuinka temput toimivat. Etenkin insinöörit tuntuvat pitävän jälkimmäisestä vaihtoehdosta. Insinöörin tärkein tehtävä on ratkaista ongelmia, joten tämä annettakoon anteeksi. Ammattini ansiosta useimmat taikatemppujen mekanismit ovat jo minulle tuttuja, mutta toisinaan pääsen myös kokemaan temppuja, joiden toimintaperiaatetta en ymmärrä. Näinä harvinaisina hetkinä nautin hämmästyksen tunteesta, enkä edes yritä miettiä kuinka temppu tehtiin. Taikuuden kokeminen itsessään on kiinnostavaa, salaisuudet ovat useimmiten lopulta tylsiä ja niiden ymmärtäminen pilaa illuusion.

Kirjoitan tällä hetkellä uutta kirjaani, jonka aihepiiri liittyy esoteriaan, eli asioihin, jotka ovat vain tiettyjen salatietoon vihittyjen hallussa. Aiheina ovat muun muassa selvänäkeminen, ufot, meediot, gurut, esoteeriset taistelulajit ja tarot-tulkinta. Pidän itseäni skeptikkona ja useimmat paranormaaleiksi väitetyt asiat voidaan mielestäni useimmiten selittää luonnontieteellisin ja psykologisin menetelmin. Esitän kirjassani vaihtoehtoja siitä, kuinka esimerkiksi selvänäkijän mahdottomalta tuntuvat tulkinnat voivat selittyä psykologisin mekanismein, mutta ajatukseni ei ole tyrmätä yliluonnolliseen uskovia, vaan ennemminkin yrittää ymmärtää erilaisia todellisuuksia joissa ihmiset elävät. Vaikka asioista ei olisi samaa mieltä, uskon, että avarakatseinen suhtautuminen erilaisiin uskomusjärjestelmiin voi opettaa siinä missä tutustuminen vieraisiin kulttuureihin.

Nuorempana olin jyrkkä ateisti sekä skeptikko ja pidin henkimaailmaan uskovia lähinnä helppouskoisina hörhöinä. Vanhemmiten ajatukseni ovat muuttuneet. En vieläkään näe syytä uskoa asioihin joiden todenperäisyyttä ei tieteellisesti pystytä varmistamaan, mutta en myöskään koe tarvetta kiistellä uskon asioista. Tiedän lähinnä sen, miten vähän tiedän. Varmaksi kokemani asiatkin perustuvat pitkälti viisaampien ihmisten tutkimuksiin ja työhön. Valitsen tahot, joihin luotan ja jotka ovat tarpeeksi perusteellisesti pystyneet todistamaan teoriansa.

Leonard E Reid kirjoitti esseessään “I, Pencil” kuinka maailmassa ei ole ainuttakaan ihmistä joka osaisi valmistaa ja rakentaa edes lyijykynän alusta loppuun yksin. Lyijykynää varten pitäisi hallita puu-, hiilikaivos- sekä vinyyliteollisuus ja lopulta rakentaa tehdas, joka kyniä valmistaisi. Käytämme päivittäin huomattavasti lyijykynää monimutkaisempaa teknologiaa sen suuremmin miettimättä kuinka laitteet oikeasti toimivat tai miten ne on rakennettu.

Uskontoon ja politiikkaan liittyvät asiat kuitenkin jakavat ihmisiä mustavalkoisiin leireihin, vaikka kukaan ei absoluuttista totuutta tiedäkään. Ei riitä, että sanoisi “en tiedä”, vaan mielipiteen tulisi olla selkeä. Tunnen, että joskus olisi parempi vain sanoa “en tiedä”. Se, että myöntää ettei tiedä jotain ei tarkoita, että olisi tyhmä. Tietämättömyyden myöntäminen voi olla viisautta ja avarakatseinen ihminen oppii uusia asioita helpommin, kuin kantaansa jumittunut.

En tiedä onko Jumalaa olemassa, vierailevatko vieraan sivilisaation olennot planeetallamme tai onko telepatia mahdollista. Voin ainoastaan muodostaa kantani asiaan todennäköisyyksien, tieteen ja kulttuurini avulla. Suhtaudun yliluonnolliseksi väitettyihin ilmiöihin skeptisesti, mutta en pysty varmasti todistamaan, etteivätkö ilmiöt voisi olla todellisia. Voit väittää, että komerossasi asuu näkymätön virtahepo, eikä kukaan voi aukottomasti todistaa väitettä vääräksi.

Palataan taikuuteen. Taikatemppu tuntuu järjenvastaiselta, joten on luonnollista että tavallinenkin ihmismieli haluaa ymmärtää taikuuden taustalla piilevät salaiset mekanismit. Kautta aikojen tiedemiehet ovat yrittäneet selvittää suurimman taikatempun, universumin salat. Jätän pohtimisen viisaammille, otan hyvän asennon ja nautin esityksestä.