(Julkaistu aiemmin Paperiliiton lehdessä 8/20)

Monet tietävät psykologisen tempun, jossa luetellaan valkoisia asioita ja lopulta kysytään, mitä lehmä juo. Lehmä ei juo maitoa, mutta maito tulee ensimmäisenä mieleen, koska aivomme virittyvät tiettyyn tilaan kysymysten myötä.

Higgins, Rholes ja Jones tekivät aikoinaan kokeen psykologisista virittymisistä. Heidän koehenkilöidensä tehtävä oli muistaa sarja sanoja. Suurin osa sanoista oli tavallisia, neutraaleja sanoja. Neutraalien sanojen lisäksi listassa oli kuitenkin muutamia positiivisia adjektiiveja, kuten “seikkailunhaluinen”, “itsevarma”, “rohkea”, “päämäärätietoinen” tai negatiivisia ominaisuuksia kuten “holtiton” ja “itsepäinen”. Henkilöiden tuli kuitenkin muistaa vain muutamat neutraalit sanat. Koehenkilöt eivät siis tietoisesti ajatelleet kuvaavia sanoja tai yrittäneet muistaa niitä. Seuraavaksi koehenkilöiden tuli lukea lyhyt kirjoitus henkilöstä nimeltä Donald ja sen jälkeen arvioida, minkälainen Donald oli ihmisenä. Donaldin kuvauksessa ei ollut mitään suoria viitteitä siitä, millainen henkilö Donald todella oli.

Kuvaus oli tällainen:

“Donald on kiivennyt McKinley-vuorelle, ajanut romurallia sekä vesiskootteria tietämättä juurikaan vesiskoottereista mitään. Hän on riskeerannut terveytensä ja jopa elämänsä useita kertoja. Hän on harkinnut myös laskuvarjohyppyä ja Atlantin yli purjehtimista.”

Henkilöt, joiden sanalistassa oli positiivisia adjektiiveja, arvioivat Donaldin huomattavasti paremmaksi ihmiseksi kuin henkilöt, joiden listassa oli negatiivisia adjektiiveja. Koehenkilöt, jotka olivat lukeneet sanalistasta negatiivisia asioita kuten “holtiton” ja “itsepäinen” näkivät Donaldin ominaisuudet holtittomina ja itsepäisinä ja positiivisia kuvailuja lukeneet arvioivat Donaldin seikkailunhaluiseksi ja rohkeaksi, vaikka heidän tehtäväänsä ei edes liittynyt näiden sanojen muistamista.

Higgins, Rholes ja Jones tekivät kokeensa 1970-luvun loppupuolella. Tänä päivänä pelkästään nimi “Donald” virittäisi varmasti koehenkilöiden arviota henkilöstä suuntaan tai toiseen.

Virittyminen siis tapahtuu alitajuisesti emmekä mahda asialle juuri mitään. Mielemme saattaa virittyä lukuisia kertoja päivässä ja sen seurauksena vaikuttaa loogiseen päättelykykyyn ja mielipiteisiimme.

Elämme maailmassa, jossa informaatiotulva on isompaa kuin koskaan. Maailmassa otetaan arviolta 1.4 triljoonaa valokuvaa vuonna 2020. Yli 3.8 miljardia ihmistä käyttää sosiaalista mediaa. Ihmiskunnalla ei ole koskaan ollut käsillä yhtä tehokasta propagandakoneistoa jolla vaikuttaa mielipiteisiin, vaalien tuloksiin ja liiketalouteen.

Aivojen virittyminen on tehokas työkalu taholle, joka haluaa manipuloida massojen ajatuksia ja tunteita. Vuosi 2020 on ollut outo ja ihmisiä leireihin jakava. Pandemia on tehnyt tuhojaan monilla yhteiskunnan osa-alueilla ja pelon vaikutuksen alla ihmismieli tekee hätäisiä johtopäätöksiä. Vaikka pandemia katoaisi huomenna, on sen aiheuttamat tuhot pitkäaikaisia ja kollektiivinen trauma todellinen.

Näin Facebookissa kirjoituksen, jossa kehotettiin ajattelemaan maalaisjärjellä asioita. Minusta maalaisjärki on kaikkein vaarallisin järjen muoto. Maalaisjärki perustuu laiskaan ajatteluun ja yleistämiseen. Vaikka tutkittu tieto kuinka osoittaisi faktat, ei tämä vakuuta maalaisjärjellä ajattelevaa ihmistä. Maalaisjärki on usein kiveen hakattua, kyllä-minä-tiedän-tietoa. Oman mielipiteen muuttaminen on vaikeaa eikä itsekkyyden kuplassa elävä ihminen kaipaa faktoja pilaamaan mielensä maalaismaisemaa.

Olisi kuitenkin hyvä muistaa, että apina-aivoihimme tykitetään tietoa, tunteita ja mielipiteitä koko sen ajan kun olemme valveilla, ihmiskunnan historian suurimmalla volyymilla. Ehdimmekö oikeasti ajatella ja muodostaa rationaalisia mielipiteitä vai hyppäämmekö valmiiksi pureskeltuun leiriin fiilispohjalta ja maalaisjärkeemme luottaen?